Erilaisuutta vai samanlaisuutta hoivakodissa

Hannele Komu

Tämä artikkeli perustuu joulukuussa 2016 tarkastettuun väitöskirjaani Organisaatiokulttuuri hoivakodissa – julkinen ja yksityinen hoivapalvelu toimintaympäristön ja henkilöstön vertailuna (Komu 2016).

Hoivakodit uudistuvassa vanhustenhuollossa

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä ollaan uudistamassa. Uudistukset vaikuttavat myös vanhustenhuoltoon. Lisäksi erilaisia palveluja käyttävien määrä vanhustenhuollossa on lisääntymässä tulevina vuosina. Suurinta kasvu on yli 85-vuotiaiden joukossa (ks. esim. www.stat.fi; Kinnula ym. 2014).

Kotona asumiselle on asetettu tavoitteita. Valtakunnallisesti tavoitellaan sitä, että 91–92  % yli 75-vuotiaista asuisi kotona (ks. mm. Laatusuositus.. 2013), kuitenkin esimerkiksi vuonna 2015 kotona asui yli 75-vuotiaista 90,6  % (www.sotkanet.fi). Moni ikääntynyt asuu hoivakodissa.

Hoivakoti yhdistää hoivan ja kodin käsitteet. Hoivassa yhdistyy aina jonkinasteinen työ, joko palkattu tai palkaton. Hoivalla on yleensä positiivinen merkitys, hoiva määrittää sosiaalisia suhteita ja ihmisten kanssakäymistä. (Anttonen & Zehner 2009) Hoivatyö on muuttunut säilyttävästä työstä tasapainoilevaan hoitotyöhön (Paasivaara 2002). Hoivaan ovat vaikuttaneet muutokset työmarkkinoilla, ikärakenteessa, arvoissa ja perheissä (Paasivaara ym. 2003; Rintala 2003; Rosen 2008; Anttonen & Zehner 2009).

Koti käsitteenä on moniulotteinen. Koti on yksityinen tila, joka ei välttämättä suoraan taivu hoivaympäristöksi (ks. mm. Tedre 1999; Barnes 2006). Kodista johdettuna kodinomaisuus tuo oman ulottuvuuden. Kodinomaisuutta on tutkittu hoivaympäristöissä, muun muassa palvelutaloissa, paljonkin (ks. mm. Cooney 2010; Dijack-Heinen ym. 2014; Verbeek ym. 2014).

Organisaatiokulttuuri muodostuu jaetusta ymmärryksestä, arvoista ja uskomuksista. Organisaatiokulttuuri kuvaa epäsuorasti organisaatiossa olevin käytöstä. Organisaatiokulttuurin avulla selitetään monia organisaation tapahtumia, ja organisaatiokulttuurin ymmärtämisen kautta voidaan saada aikaan muutoksia organisaatioissa. Organisaatiokulttuuri on ihmisten välistä kanssakäymistä, erilaisia normeja, perusfilosofiaa, pelisääntöjä, tunnelmaa ja ilmapiiriä. (Schein 1987; Salminen 1993; Hart & Hazelgrove 2001; Prasad 2002; Tsoukas 2003).

Organisaatiokulttuurin näkyvä taso on kokemuksia, käyttäytymistä, teknologiaa, taidetta (Schein 1987; Martin 2003) ja ihmisten toiminnan tulosta, aistein havaittavissa olevaa ja tietyn ongelman ratkaisuun tähtäävää (Gagliard 1990).

Julkisten ja yksityisten hoivakotien vertailu

Tässä tutkimuksessa on verrattu julkisia ja yksityisiä vanhusten hoivakoteja näkyvän organisaatiokulttuurin kautta toimintaympäristön ja henkilöstön näkökulmasta. Toimintaympäristö käsittää fyysisen ympäristön, asukasympäristön ja johtamisen ympäristön. Henkilöstö käsittää henkilöstörakenteen, henkilöstön asenteet ja henkilöstön toiminnan hoivakodissa.

Tutkimustulokset on saatu havainnoimalla, haastattelemalla ja kyselyillä vuosina 2008–2014. Tuloksissa on vertailtu julkisia ja yksityisiä hoivakoteja. Hoivakoteja on mukana tutkimuksessa 21 (9 julkista ja 12 yksityistä). Organisaatiota erottelevana tekijänä on omistajuus, julkiset hoivakodit ovat kuntien tai kaupunkien omistamia ja yksityiset hoivakodit ovat yksittäisten henkilöiden tai yhdistysten omistamia.

Tutkimuksen mukaan julkisilla ja yksityisillä hoivakodeilla ei ole niin paljon eroavaisuuksia kuin yleisesti odotetaan olevan. Julkiset hoivakodit ovat toimineet hoivakoteina pidempään kuin yksityiset hoivakodit. Julkisia hoivakoteja on muutettu valtakunnallisten suositusten mukaisesti laitosasumisesta palveluasumiseksi. Tilojen suhteen tutkimuksessa löydettiin vähän eroa hoivakotien välillä, yksityisten hoivakotien tilat olivat paremmat. Keskeistä tilojen osalta on se, että alun perin hoivakodiksi rakennettu ympäristö pystyi paremmin huomioimaan muuttuvat vanhustenhuollon tarpeet. Lisäksi nykyiset toimintaympäristöt huomioivat huonosti hyvinvoinnin näkökulman.

Asukkaat hoivakodeissa ovat hyvin samanlaisia. Usein hoivakodin asukkaaksi tullaan muistisairauden takia: vuonna 2013 yli 75-vuotiaista muistisairaista asui hoivakodissa 52 % (www.sotkanet.fi).

Johtamisen näkökulmasta hoivakodeissa ei ollut eroavaisuuksia. Johtamisessa on enemmän yhtäläisyyttä (ks. mm. Simon 1978). Julkisissa hoivakodeissa lähijohtajilla oli johdettavana suuremmat yksiköt kuin yksityisissä hoivakodeissa. Lisäksi yrittäjyys tuo oman lisänsä johtamiseen ja toimintaan hoivakodissa.

Henkilöstöä oli tutkimuksen aikaan enemmän yksityisissä hoivakodeissa, samoin henkilöstön koulutaso oli korkeampi. Henkilöstön asenteet vanhuksia kohtaan olivat positiiviset kaikissa hoivakodeissa, positiivisemmin vanhuksia kohtaan suhtautuivat iäkkäämmät (yli 55-vuotiaat) hoitajat. Hoitajien toiminta hoivakodeissa erosi jonkin verran. Julkisissa hoivakodeissa hoitajien toiminta kohdistui pääasiassa hoitamiseen, kun taas yksityisissä hoivakodeissa työtehtävät olivat moninaisempia ja niihin liittyi paljon kodinhoidollisia tehtäviä. Hoivakodeissa vallitsee melko yhtenäinen ammattikulttuuri, joka ohjaa toimintaa ja arkea hoivakodissa sekä tekee osaltaan toiminnasta ja arjesta asukaslähtöisen.

Hoivakotien kehittäminen

Yhteenvetona voidaan todeta, että hoivakoti-käsite kuvaa hyvin vanhustenhuollon asumisympäristöä kodin ulkopuolella, tosin käsitteiden määrittelyn tulee olla tarkka. Hoivakotien kodinomaisuutta tulee lisätä, ja niiden suunnittelussa tulee huomioida paremmin hyvinvoinnin näkökulma.

Vanhoja tiloja ei välttämättä kannata saneerata hoivakodiksi, sillä niistä ei yleensä saada riittävän hyviä, kodinomaisia hoivakotiympäristöjä. Henkilöstöllä on jo olemassa oleva yhtenäinen ammattikulttuuri, joten lisätutkimusta tulee suunnata sen lisäksi osaamiseen, työkokemukseen ja arvoihin. Mutta hoivakodeissa on enemmän samanlaisuutta kuin erilaisuutta.

 

Lähteet:

Anttonen A. & Zehner M. 2009. Tutkimuksen lähestymistapoja hoivaan. Teoksessa Anttonen, Valokivi, Zehner (toim.) 2009. Hoiva, tutkimus, politiikka ja arki. Tallinna Raamututriikikoda, Tallinna, 16–53.

Barnes S. 2006. Space, choice and control and Quality of life in care settings for older people. Environment and Behavior, 38(5), 589–605.

Cooney  A. 2010. “Finding home”: a grounded theory on how older people “find home” on long-term care setting. International Journal of Older People Nursing, 188–199. Saatavissa: http://authorservices.wiley.com/bauthor/onlineLibraryTPS.asp?DOI=10.1111/j.1748-3743.2011.00278.x&ArticleID=833099 (20.11.2015)

Dijck-Heinen C.J.M.L van, Wounters E.J.M., Janssen B.M., Hoof J.van. 2014. A sense of Home Through the Eyes of Nursing Home Residents. International Journal of Innovative Research in Science &Technology 1(4), 57–69. Saatavissa: http://www.ijirst.org/articles/IJIRSTV1I4016.pdf (20.11.2015).

Gagliardi P. (1990): Artifacts as Pathways and Remains of Organizational Life. Teoksessa: Gagliardi (toim.). Symbols and Artifacts. De Gruyter Studies in Organization. Arthur Collifnon GmbH, Berlin, 3–38.

Hart E. & Hazelgrove J. 2001. Understanding the organizational context for adverse events in the health services: the role of cultural censorship, Quality in Health Care, 10, 257–262, Saatavissa: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1743449/pdf/v010p00257.pdf (4.1.2010).

Kinnula P., Malmi T., Vauramo E. 2014. Sisältöä sote-uudistukseen. Tunnuslukuja terveydenhuollon suunnitteluun. KAKS-kunnallisalan kehittämissäätiö. Kunnallisalan kehittämissäätiön Tutkimusjulkaisu noro 78. Vammalan kirjapaino, Sastamala.

Komu H. 2016. Organisaatiokulttuuri hoivakodissa – julkinen ja yksityinen hoivapalvelu toimintaympäristön ja henkilöstön vertailuna. Dissertations in Social Sciences and Business Studies no 137. Grano Oy, Jyväskylä.

Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2013. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:11, saatavissa: http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=6511564&name=DLFE-26915.pdf (20.8.2013).

Martin J. 2003. Meta-Theoretical controversies in studing Organization Culture. Teoksessa: Tsoukas, Knudsen (toim.). The Oxford handbook of Organization Theory. Oxford University Press. Antony Rowe Ltd Chippenham, Wiltshire, Great Britain, 394–419.

Paasivaara L. 2002. Tavoitteet ja tosiasiallinen toiminta. Suomalaisen vanhusten hoitotyön muotoutuminen monitasotarkastelussa 1930-luvulta 2000-luvulle. Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos. Oulun Yliopisto, Oulun Yliopistollinen sairaala. Oulu University Press, Oulu.

Paasivaara L., Nikkonen M, Nikkilä J. 2003. Vanhusten hoidon yleiset kehitysvaiheet Suomessa 1930-luvulta 2000-luvulle. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti. 40(2), 117–129.

Prasad A. 2002. The contest over meaning: Hermeneutics as an interpretive methodology for understanding texts. Organizational Research Methods, 5(1), 12–33.

Rintala T. 2003. Vanhuskuvat ja vanhustenhuollon muotoutuminen 1850-luvulta 1990-luvulle. Tutkimuksia / Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 132.

Rosen U. 2008. The subject`s demands: On change in elder care in Swedish agrian society 1815-1939. Journal of Family History, 33(1), 81–95.

Salminen A. 1993. Hallintotiede, organisaatioiden hallinnolliset perusteet. Painatuskeskus Oy, Helsinki.

Schein E.H. 1987. Organisaatiokulttuuri ja johtaminen, Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä, 3. painos.

Tedre S. 1999. Hoivan sanattomat sopimukset. Tutkimus vanhusten kotipalvelujen työntekijöiden työstä. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja nro 40. Joensuun Yliopisto, Joensuu.

Tsoukas H. 2003. New Times, fresh challenges. Reflections on the post and the future of organizational theory. Teoksessa: Tsoukas, Knudsen (toim): The oxford Handbook of Organization Theory, Metatheoretical perspectives. Antony Rowe Ltd. Chippenham, Wiltshir, 607–623.

Verbeek H., Zwahhalen S.M.G., Rassum E.van, Ambergen T., Kempen G.I.J.M., Hamers J.P.H. 2014. Effect of small-scale, home-like facilities in dementia care on residents `behavior, and use of physical restraints and pasychotropic drugs: a quasi-experimental study. International Psychogeriatrics 26(4), 657–668. Saatavissa: http://www.researchgate.net/profile/Gertrudis_Kempen/publication/259697655_Effects_of_small-scale_home like_facilities_in_dementia_care_on_residents’_behavior_and_use_of_physical_restraints_and_psychotropic_drugs_a_quasi-experimental_study/links/541012350cf2d8daaad0cc97.pdf (20.11.2015).

www.sotkanet.fi, THL:n tilasto- ja tietopankki

www.stat.fi, tilastotietoja

 

Hannele Komu, TtT, sh, palvelujohtaja, Siun sote