Vanhustyön vetovoimaisuus – ja miten jokainen meistä voi vaikuttaa siihen

Anniina Honkonen

Resurssien määrä, palkkataso, työilmapiiri, työolosuhteet, asiakkaat. Vanhustyön vetovoimaisuuteen vaikuttaa moni tekijä. Vetovoimaisuuden parantaminen vaatii sekä yhteiskunnallisia muutoksia että matalaa ruohonjuuritason toimintaa. Artikkelin lopussa on vinkkejä, joilla kuka tahansa voi kehittää vanhustyötä ja sen vetovoimaisuutta.

Vanhustyö on suuressa murroksessa ja muuttuu yhä monipuolisemmaksi alaksi. Kuitenkin ala nähdään edelleen hyvin hoito- ja terveyspainotteisesti niin yleisesti kuin esimerkiksi koulutuksen saralla. Tämä näkyy muun muassa vanhustyön vetovoimaisuutta tarkastelevissa tutkimuksissa ja tutkielmissa, joiden kohderyhmänä ovat pääsääntöisesti olleet hoitotyön ammattilaiset ja opiskelijat (ks. esim. Hirvonen & Nuutinen & Rissanen & Isola 2004; Koskinen 2016; Kröger & Van Aerschot & Puthenparambil 2018; Manninen 2008; Putkonen & Toikko & Ruohoniemi 2011) sekä aiheeseen liittyvissä keskusteluissa (ks. esim. Koskinen & Sievers & Leino-Kilpi & Suhonen 2013: 305­–308). Sosiaalinen hyvinvointi jääkin monesti fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn varjoon. Sosiaalialan osaajien, sosionomien (AMK) paikka vanhustyön kentällä on edelleen melko monenkirjava ja monesti työhön yhdistyy myös hoidollisuutta. (Ks. esim. Viinamäki 2010: 197–198; Kairala & Kilpeläinen & Rossi 2014; Salonen 2008: 159.)

Vanhustyön vetovoimaisuuteen vaikuttavia tekijöitä ei ole kartoitettu sosiaalialan työntekijöiden tai opiskelijoiden keskuudessa kovinkaan laajasti. Sen vuoksi Laurea-ammattikorkeakoulun Tikkurilan kampuksen sosiaalialan opiskelijoille (N=100) toteutettiin vuonna 2019 kysely vanhustyön vetovoimaisuudesta ja vanhustyön näkyvyydestä sosiaalialan koulutuksessa. Tutkimalla opiskelijoiden näkemyksiä ja kokemuksia vanhustyöstä ja sen vetovoimaisuuteen vaikuttavista tekijöistä kartoitetaan samalla vanhustyön kehittämisen kohteita. Tämä on tärkeää tietoa sosiaalialan koulutusta ja sen sisältöä sekä oppilaitosten ja vanhustyön julkisten, yksityisten sekä kolmannen sektorin organisaatioiden yhteistyömahdollisuuksia kehitettäessä ja testattaessa.

Vetovoimaisuuden edistäminen ja siihen panostaminen liittyy nykypäivän työelämän haasteisiin, kuten organisaatioiden väliseen kilpailuun nuorista ja osaavista työntekijöistä, ikääntyvien työntekijöiden työssä jaksamisen tukemiseen sekä tarpeeseen olemassa olevan osaamisen jakamisesta ja siirtämisestä työyhteisön sisällä. Vetovoimainen organisaatio pystyy vastaamaan näihin haasteisiin eli onnistuu rekrytoimaan ja sitouttamaan henkilökuntaa sekä samalla uudistumaan ja oppimaan jatkuvasti hyödyntämällä edistyksellistä organisaatiokulttuuria ja myönteistä työnantajakuvaa. (Koponen & Hopia 2008: 10–11.)

Vanhustyön vetovoimaisuustekijät

Hoitotyön organisaatioon liittyviä vetovoimatekijöitä ovat Koposen ja Hopian (2008) mukaan työn palkitsevuus ja itsenäisyys, sopiva vaatimustaso, haasteellisuus, mielenkiintoisuus ja vaihtelevuus sekä mahdollisuudet tehdä laadukasta työtä. Lisäksi hyvät suhteet työtovereihin, tiivis yhteistyö, työpaikan henki sekä johtajilta ja kollegoilta saatu tuki lisäävät työtyytyväisyyttä. Työntekijöiden mahdollisuudet vaikuttaa päätöksentekoon ja palvelussuhteen ehtoihin sekä johdon puolelta tuleva osaamisen tunnistaminen ja urakehityksen edistäminen parantavat vetovoimaisuutta. Vetovoimaa lisäävät myös positiiviset työkokemukset, aikaansaamisen tunne sekä ammatin yhteiskunnallinen arvostus. Vetovoimaisissa organisaatioissa keskitytään tiedon saantiin, motivointiin ja palkitsemiseen. (Koponen & Hopia 2008: 13–16.)

Vanhustyön vetovoimaisuudesta on tehty useampia tutkimuksia, joiden kohderyhmänä ovat olleet pääasiassa ikääntyneiden hoitotyön ammattilaiset ja alan opiskelijat (lähihoitajat ja sairaanhoitajat). Tutkimuksissa on kartoitettu tekijöitä, jotka lisäävät tai vähentävät vanhustyön vetovoimaisuutta sekä mahdollisia muutosideoita. Ikääntyneiden hoitotyön vetovoimaisuutta ovat tutkineet muun muassa Hirvonen ym. (2004), Hulkko-Nyman & Hakonen & Sweins (2011), Koskinen (2016), Manninen (2008) sekä Putkonen ym. (2011).

Vertailtaessa aiemmin tehtyjä tutkimuksia ja nyt sosionomiopiskelijoille suunnattua kyselyä, ovat tulokset saman suuntaisia. Esimerkiksi vanhuksiin suhtauduttiin myönteisesti sekä tässä kyselyssä, että Mannisen (2008) ja Hirvosen ym. (2004) tutkimuksissa. Myös Putkosen ym. (2011) tutkimuksessa vastaajilla oli enemmän positiivisia kuin negatiivisia kokemuksia vanhustyöstä.

Toinen yhtäläisyys tutkimustuloksissa liittyi haluun työskennellä vanhustyössä. Sekä Koskisen (2016), Putkosen ym. (2011), Mannisen (2008) että Hirvosen ym. (2004) tutkimuksissa vain pieni osa vastaajista halusi työskennellä vanhustyön parissa, suurin osa halusi suuntautua ja tai oli suuntautunut muihin asiakasryhmiin. Samanlainen tulos oli myös sosiaalialan opiskelijoiden keskuudessa. Alle kymmenen vastaajaa ilmaisi kiinnostuksen vanhustyöhön, kiinnostavimmat asiakasryhmät olivat lapset ja nuoret.

Vanhustyön vähäiseen kiinnostavuuteen ja matalaan vetovoimaisuuteen vaikuttavat aiempien tutkimusten mukaan myös yleinen käsitys vanhustyöstä, koulutus ja sen sisältö, sekä harjoittelu- ja työpaikka, siellä saadut kokemukset sekä muun muassa työilmapiiri, resurssien määrä ja palkkataso (mm. Manninen 2008; Putkonen ym. 2011). Sosiaalialan opiskelijoille tehdyn kyselyn vastauksissa on saman suuntaisia tuloksia. Vanhustyön julkisuuskuvan nähdään ja koetaan olevan negatiivinen, mikä heikentää vanhustyön vetovoimaisuutta. Resurssien pieni määrä sekä alhainen palkkataso nousivat esiin vetovoimaa vähentävinä tekijöinä myös tässä kyselyssä. Vanhustyön kiinnostavuuteen vaikutti positiivisesti työolosuhteiden paraneminen ja palkkauksen koheneminen (Manninen 2008). Yhtenä vanhustyön vetovoimatekijänä sosiaalialan opiskelijat pitivät työkavereita, mikä on rinnastettavissa osittain työilmapiiriin.

Vanhustyön vetovoimaisuus koostuu siis monista ja monen tasoisista tekijöistä. Alla olevaan kuvioon (kuvio 1) on koottu yhteen vanhustyön vetovoimaisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Osa vetovoimatekijöistä on niin sanottuja sateenvarjotekijöitä, joiden alla on useita pienempiä vaikutustekijöitä. Osa tekijöistä taas on seurauksia eli jonkun muun tekijän vaikutuksesta ilmaantuneita. Jotkin vetovoimatekijöistä ovat hyvinkin konkreettisia, osa tekijöistä taas on enemmän esimerkiksi tunteisiin liittyviä tekijöitä tai muuten hankalammin konkretisoitavia. Suurin osa tekijöistä voivat olla sekä positiivisia että negatiivisia riippuen siitä, miten niihin on kiinnitetty huomiota, miten ne on ratkaistu ja miten niitä on kehitetty.

Kuvio jossa on lueteltu vahustyön vetovoimaisuustekijöitä

Kuvio 1. Tutkimuksissa esiin nousseita vanhustyön vetovoimaisuustekijöitä.

Mitä sinä voisit tehdä vanhustyön vetovoimaisuudelle?

Kuten kuviosta näkyy, vaikuttaa vanhustyön vetovoimaisuuteen moni tekijä ja haasteetkin ovat moninaiset. Vanhustyön vetovoimaisuuden kehittämiseksi tarvittaisiin selkeästi isoja, koko alaa koskevia päätöksiä ja muutoksia. Sen sijaan ruohonjuuritason toimintaan voidaan vaikuttaa nopealla aikataululla ja pienemmillä muutoksilla. Kuten monessa muussakin asiassa, myös vanhustyössä ensimmäiset kohtaamiset ja ensimmäiset kokemukset ovat vaikuttavia. Jos onnistuneella ruohonjuuritason toiminnalla saadaan yksikin opiskelija edes kokeilemaan työskentelyä ikääntyneiden parissa, on se jo askel oikeaan suuntaan.

Tärkeä kysymys onkin, millaisia toimenpiteitä voisimme tehdä ja mitä keinoja meillä on käytössämme, jotta saisimme opiskelijat kiinnostumaan ja innostumaan vanhustyöstä. Vanhustyön opintoja, projekteja, harjoitteluita, opinnäytetyöaiheita ja hankkeita on tarjolla, mutta selkeästi laajempaa otosta vanhustyön toiminnoista sekä monialaisista työskentelymahdollisuuksista kaivattaisiin, jotta opiskelijoille muodostuisi kattavampi kuva vanhustyön monipuolisesta työkentästä.

Koulutuksen ja työelämän yhteistyötä voitaisiin lisätä monenlaisilla toimenpiteillä. Alle on koottu muutamia ehdotuksia, joihin kuka tahansa voisi tarttua vanhustyön esiin nostamiseksi yhdessä oppilaitoksien kanssa. Ehdotukset ovat nousseet esille sosiaalialan opiskelijoille suunnatun kyselyn tulosten avaamisen yhteydessä.

Mihin näistä ehdotuksista sinä tarttuisit?

  • Vanhustyön työnkuvien esittely opiskelijoille – monipuoliset työllistymismahdollisuudet ja työnkuvat tutuksi.
  • Mentorisosionomi – valmistumassa oleva tai valmistunut sosionomi kannustamassa, tukemassa ja opastamassa opintojensa alussa olevia.
  • Mielekkäät projektit, ei pöytälaatikkoprojekteja.
  • Onnistuneet työharjoittelut – paikka, ohjaaja ja työnkuva mietittävä vastaamaan opiskelijan tarpeita, osaamista ja kiinnostuksen kohteita, riittävä perehdytys.
  • Rekrytointitapahtumat kouluissa, ikääntyneet mukaan rekrytointiin
  • Vanhustyön seminaarit – nopeita tutustumisia vanhustyön maailmaan.
  • 10 syytä valita vanhustyö -kampanjan suunnittelu ja toteutus.
  • Sosionomi vanhustyössä -peli – erilaisten tehtävien kautta tutustutaan vanhustyön monipuolisiin työtehtäviin ja toimipaikkoihin.
  • Urani vanhustyössä – konkarit kertomaan omia uratarinoitaan vanhustyön parista.

Vetovoimaista vanhustyötä tai hyvää työnantajamielikuvaa ei rakenneta lyhyessä ajassa eikä irrallisilla imagokampanjoilla, vaan se syntyy pitkällä aikavälillä niin mediassa kerrottujen asioiden, oman henkilöstön antaman kuvan, potilaiden kokemusten kuin organisaation oman tiedottamisen pohjalta (Surakka 2009: 47–48). Sosionomiopiskelijoille tehdyssä kyselyssä opiskelijat toivoivat ennen kaikkea työelämän monipuolista esillä oloa koulutuksen eri vaiheissa.

Tämä edellyttää eri organisaatioiden ja toimijoiden kattavaa verkostoa ja tiivistä yhteistyötä. Toisaalta koulutuksen täytyy pystyä tarjoamaan opiskelijoille erilaisia mahdollisuuksia tutustua vanhustyöhön. Tämä vaatii oppilaitoksilta tietämystä, verkostoja ja rohkeitakin kokeiluja. Myös vanhustyön organisaatioilta vaaditaan omaa aktiivisuutta tuoda toimintaansa esille, ja vanhustyön ammattilaisilta mentorimaisempaa orientaatiota alan opiskelijoiden suuntaan. Ja ennen kaikkea innovatiivisuutta ja sujuvaa yhteistyötä kahden ja jopa useamman toimijan välillä.

*Toteutettu kysely on osa kirjoittajan vanhustyön YAMK-opinnäytetyötä, joka julkaistiin joulukuussa 2019. Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa. Linkki opinnäytetyöhön.

Teksti: Anniina Honkonen, projektityöntekijä, Laurea-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet

Hirvonen, Raija & Nuutinen, Päivi & Rissanen, Sari & Isola, Arja 2004. Miksi vanhustyö ei kiinnosta? Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden asenteet vanhuksia kohtaan ja heidän käsityksensä suomalaisesta vanhustyöstä koulutuksen eri vaiheissa. Hoitotiede 16(5). Oulu: Hoitotieteiden tutkimusseura HTTS ry.

Hulkko-Nyman, Kiisa & Hakonen, Anu & Sweins, Christina 2011. Työn merkityksellisyys ja arvostus innostavat vanhustyöntekijöitä. Artikkeli. Vanhustyö-lehti 4/2011. Helsinki: Vanhustyön Keskusliitto.

Kairala, Maarit & Kilpeläinen, Arja & Rossi Eeva 2014. Ikääntyneiden oikeus moniammatilliseen seniori- ja vanhustyöhön. Sosiaalinen tekijä –blogi. 10.3.2014. Saatavana osoitteessa: https://sosiaalinentekija.wordpress.com/2014/03/10/ikaantyneiden-oikeus-moniammatilliseen-seniori-ja-vanhustyohon/. Viitattu 25.5.2020.

Koponen, Leena & Hopia, Hanna 2008. Vetovoimainen terveydenhuolto. Hoitotyön vuosikirja 2008. Sairaanhoitajaliitto. Helsinki.

Koskinen, Sanna 2016. Nursing students and older people nursing. Towards a future career. Väitöskirja. Turun yliopisto. Hoitotieteen laitos. Lääketieteellinen tiedekunta.

Koskinen, Sanna & Sievers, Anna & Leino-Kilpi, Helena & Suhonen, Riitta 2013. Keskustelua iäkkäiden hoitotyön osaamisesta ja alan vetovoimaisuuden lisäämisestä. Gerontologia-lehti 3/2013. 305–308. Jyväskylä.

Kröger, Teppo & Van Aerschot, Lina & Puthenparambil, Jiby Mathew 2018. Hoivatyö muutoksessa: suomalainen vanhustyö pohjoismaisessa vertailussa. Jyväskylän yliopisto. YFI julkaisuja 6-2018. Saatavana osoitteessa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/57183/978-951-39-7372-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 25.5.2020.

Manninen, Anja (toim.) 2008. STAGE: Vanhustyö – tulevaisuuden toiveammatti? Diakonia-ammattikorkeakoulu. Helsinki.

Putkonen, Päivi & Toikko, Anne & Ruohoniemi, Marika 2011. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden käsitykset vanhustyöstä. Teoksessa Niiniö, Hannele & Putkonen, Päivi (toim.). Kehittämishanke muutosvoimana vanhustyössä. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Vantaa.

Salonen, Kari 2008. Sosionomin (AMK) osaaminen 2000-luvun seniori- ja vanhustyössä. Teoksessa Viinamäki, Leena (toim.). 14 puheenvuoroa sosionomien (AMK) asemasta Suomen hyvinvointiasiantuntijajärjestelmässä. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 2/2008.

Surakka, Tuula 2009. Hyvä työpaikka hoitoalalla – näin haetaan ja sitoutetaan osaajia. Helsinki: Tammi.

Viinamäki, Leena 2010. Sosionomin ammatti ja työ 2010­–2025. Havaintoja ja päätelmiä sosionomien (AMK & ylempi AMK) profiilista Suomen hyvinvointiasiantuntijajärjestelmässä. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 3/2010.

 

Etusivun kuva: Fairfax County. (CC BY-NC-ND 2.0)