Ikäasumisen suunnittelun asiakaslähtöiset virtuaaliratkaisut

Johanna Krohns & Kaisa Juvonen

Asumisen, asuinympäristöjen ja palvelujen suunnittelussa haasteena on asukkaiden ja sidosryhmien kuuleminen. Miten saamme kaikki asiakkaat, ammattilaiset ja sidosryhmien jäsenet saman pöydän ääreen, ja onko se edes mahdollista? Kuinka arkkitehtien rakennuspiirrokset ja suunnitelmat saadaan avautumaan kaikille? Karelia-ammattikorkeakoulu toteuttamassa ja William ja Ester Otsakorven Säätiön rahoittamassa Hopeakoti-hankkeessa tutkittiin, onko virtuaalisia suunnitteluratkaisuja mahdollista hyödyntää ikäasumisen ja siihen liittyvien palvelujen monialaisessa asiakaslähtöisessä suunnittelussa. Käsittelemme artikkelissa virtuaalisen suunnittelun mahdollisuuksia ja haasteita sekä avaamme tulevaisuuden näkymiä.

Perinteinen rakentamisen prosessi

Tyypillisesti rakentaminen on laaja hanke, johon osallistuu useita toimijoita.  Julkisen sektorin rakennushankkeet voivat paisua vielä laajemmiksi hallinnollisista ja sopimuksellisista syistä. Rakennushankkeen läpiviennille ei ole vain yhtä toimintamallia, mutta sen päävaiheet ovat tyypillisesti samankaltaisia kuvan 1 mukaisesti (Saarilahti 2015).

Kuva 1: ”Yhdyskuntatekniikan rakennushankkeen vaiheet ja haasteet julkisella sektorilla” -opinnäytetyön mukaiset rakennusvaiheet (Saarilahti 2015)

Rakentamisen vaiheet sisältävät eri ammattilaisten ja sidosryhmien välistä vuoropuhelua. Monesti alueen asukkaita kuullaan eritoten yhdyskuntatekniikan ja suurempien alueiden ulkoasua koskevien hankkeiden yhteydessä. Tyypillisiä kuulemisen tapoja ovat työpajat ja kyselytilaisuudet. Tavalliselle ihmiselle voi olla haasteellista hahmottaa, mitä kaavakuvat, rakennuspiirrokset ja suunnitelmat tarkoittavat. Hahmottamisen tueksi tehdyt arkkitehdin mallinnukset voivat vahvistaa mielikuvia, mutta esitettyjen muutosten visualisointi on aikaa ja resursseja vievä prosessi, joka ei onnistu reaaliajassa.

Virtuaaliset suunnitteluratkaisut yksityishenkilöiden käytössä

Viime vuosina asiakkaiden käyttöön on tullut virtuaalisia ratkaisuja yksityisten asuntojen suunnittelua varten. Helposti saatavilla olevat ratkaisut jakautuvat pääasiassa kolmeen kategoriaan:

• Sisustuksen suunnittelu
• Rakennuksen suunnittelu
• Asuinympäristön suunnittelu

Yhteistä ratkaisuille on se, että niiden käyttöön tarvitaan vähintään perus- tai keskitason tietotekniset taidot. Suunnittelumahdollisuudet ovat rajoitettuja, sillä ratkaisujen sisällöt rajoittuvat palveluntarjoajan omiin elementteihin. Ratkaisujen yhteistarkastelua voidaan toteuttaa videotykillä tai jakamalla tehdyt suunnittelumallit kaikille osallisille. Tarjolla on myös ratkaisuja, jotka mahdollistavat suunnitellussa tilassa liikkumisen 360° -kuvia hyödyntäen.

Soveltuvatko edellä kuvatut ratkaisut ikäihmisten asumisen asiakaslähtöiseen suunnitteluun? Kuinka ratkaisuissa tulevat esille palvelut ja niiden toteuttamiseen liittyvät tarpeet? Pystyvätkö ikäihmiset itse käyttämään näitä suunnitteluvälineitä?

Ikäasumisen suunnittelun ihannetilanne

Ihannetilanteessa kaikki asianosaiset (ikäihmiset, omaiset, monialainen asiantuntijayhteisö ja kolmannen sektorin toimijat) osallistuvat ikäasumisen, asuinympäristöjen ja palvelujen suunnitteluun. Osallistujat näkevät silmiensä eteen avautuvan todenmukaisen kosketeltavan virtuaalisen mallin suunnittelun kohteesta. Mallia voidaan suurentaa ja pienentää osallistujien tarpeiden mukaan.  He voivat kiertää mallinnettua aluetta, tutkia sitä omassa rauhassa ja jättää ympäristöön kommentteja.

Malliin tutustumisen jälkeen on yhteisen keskustelun aika. Keskustelun pohjana toimivat malliin jätetyt kommentit. Keskustelun ohjaaja muuttaa mallin näkymää niin, että kaikki näkevät keskustelun kohteena olevan alueen ja voivat tarkastella sitä. Tarvittavat muutokset voidaan tehdä suoraan mallissa ja ne ovat nähtävissä välittömästi. Koska muutosten vaikutukset ovat suoraan nähtävissä, tarvetta lukemattomille mallien uudelleen piirtämisille ei ole ja kaikkien osapuolten tarpeet tulevat huomioiduksi. Esimerkiksi oviaukot ovat tarpeeksi leveitä pyörätuolia käyttävälle henkilölle, koska hän voi testata niitä jo suunnitteluvaiheessa. Virtuaalinen suunnittelu mahdollistaa myös palveluntuottajien toiveiden huomioimisen tilojen ja ympäristön suunnittelussa, mikä kehittää palvelun laatua ja turvallisuutta.

Suunnitteluun osallistuminen ei vaadi fyysistä läsnäoloa samassa tilassa muiden suunnittelijoiden kanssa. Koska osallistuminen on mahdollista kotoa käsin, kaikki halukkaat mahtuvat mukaan ja voivat osallistua välittämättä esimerkiksi fyysisistä esteistä. Samalla he pystyvät keskustelemaan muiden osallistujien kanssa ja tuntevat heidän läsnäolonsa, kuten fyysisesti paikalla ollessa. Ihannetilanne voi kuulostaa utopialta, mutta osa tarvittavista elementeistä on jo olemassa ja monet niistä ovat kehittämisen alla.

Hopeakoti-hankkeessa kokeiltua

Virtuaalinen todellisuus (VR) ja lisätty todellisuus (AR) ovat löytäneet paikkansa asuinympäristöjen suunnittelussa. Hopeakoti sai kokeiltavakseen Rakentamisen digitalisaatio- hankkeessa Microsoft HoloLens-laseille kehitetyn lisätyn todellisuuden suunnittelutyökalun. Käyttäjä asettaa päähänsä lasit ja näkee Rääkkylän Mummola-konseptin mallin. Sen pohjana ovat konseptin kolmiulotteiset rakennusmallit. Laseja käytettäessä nähdään sekä tila, jossa ollaan sekä sen päälle piirtyvä malli, jota voi katsoa eri kuvakulmista. Käyttäjä voi lentää talojen yllä linnun lailla tai astua kuistille katsomaan sisäpihaa. Myös talon sisälle pääsy on mahdollista. Tällöin nähdään taloon asennetut esineet, kuten pöydät, tiskialtaat ja wc-istuimet. Liikuttaessa todellisuudessa liikutaan myös suunnitteluympäristössä. Tämä mahdollistaa ympäristön tutkimisen turvallisesti ilman törmäyksen vaaraa.

Rakennuksessa olevia esineitä voi liikutella ja esimerkiksi pöytätasojen korkeutta säätää. Ympäristön muokattavuus mahdollistaa suunnittelun helpommin erilaisia tarpeita omaaville käyttäjäryhmille. Tällä hetkellä mallin muokkaaminen vaatii aikaa ja resursseja. Työkalun käyttö vaatii tietoteknistä osaamista ja mallin kuva ei ole aina selkeä. Lisäksi mallin ohjaustoiminnot vaativat kehittämistä. Hopeakoti-hankkeessa toimineet opiskelijat kokeilivat työkalua Ikäystävällinen Pohjois-Karjala-seminaarissa ikäihmisten ja heidän kanssaan toimivien tahojen kanssa. Osallistujat olivat kiinnostuneita, mutta kehitettävää löytyi eritoten edellä mainituissa asioissa. Haasteena on lisäksi usean käyttäjän saaminen mukaan saman mallin tarkasteluun. Teknologia on toistaiseksi kallista.

Microsoft HoloLens-lasit. Kuva: Gavin Gough/TEDxVienna

Ikäasumisen virtuaalisen suunnittelun tulevaisuuden näkymiä

Vaikka virtuaali- ja lisätyn todellisuuden ratkaisuissa on potentiaalia, jää kyseenalaiseksi ovatko ne paras mahdollinen tapa toteuttaa asuinympäristöjen yhteissuunnittelua. Tällä hetkellä maailmalla on käytössä erilaisia ratkaisuja, joilla ympäristöömme saadaan piirrettyä holografisia elementtejä. Käyttäen näitä teknologioita digitaaliset artistit ovat pitäneet konsertteja, joissa fanit voivat nähdä digitaalisen hahmon kävelemässä, laulamassa ja tanssimassa lavalla ja keskuudessaan. Vastaavaa teknologiaa on hyödynnetty myös Ranskan presidentinvaaleissa mahdollistamaan ehdokkaan esiintyminen useassa paikassa yhtä aikaa.

Kehitystyö ei ole keskittynyt pelkästään holografisten objektien piirtämiseen todelliseen ympäristöön, vaan samalla on mietitty, miten näistä objekteista saadaan käsin kosketeltavia. Käyttämällä ilmanpainetta, ultraääntä ja vastaavia ratkaisuja, on kyetty luomaan holografisia objekteja, joiden käsin koskettelu on mahdollista. Tulevaisuudessa käsin kosketeltavuutta voidaan käyttää holografisten objektien hallinnassa.

Holografiset objektit yhdessä kosketeltavuuden kanssa mahdollistavat ihannetilanne-osiossa kuvatun kaltaiset tilanteet, joissa suunnitteluun osallistujat voivat toimia vuorovaikutteisesti ympäristön kanssa. Mikäli teknologia kehittyy tähän suuntaan, laitteet yleistyvät kotikäyttöön. Tällöin yhteissuunnitteluun osallistuminen kotoa käsin mahdollistuu.

Holografisia ratkaisuja rajoittaa käytettävissä oleva tila. Mikäli suunnittelun kohteena on suuri kokonaisuus, luo virtuaalitodellisuus siihen mahdollisuuden. Vaikka virtuaaliset ympäristöt eivät ole vielä täysin aidon oloisia, ovat ne kehittyneet huimalla vauhdilla. Esimerkiksi Suomalainen Varjo VR-yhtiö pyrkii toteuttamaan ympäristön, joka piirtää miltei aidon tasoista kuvaa tavalla, johon silmämme ovat tottuneet.

Yhteenveto

Ikäasumisen, asuinympäristöjen ja palveluiden käytettävyys ja laatu nousevat, kun ikäasumisen suunnitteluprosessia kehitetään paremmin huomioimaan sidosryhmien osallisuus. Kuulemalla kaikkia osallisia saadaan tarkempi kuva asianosaisten tarpeista, mikä johtaa ajan ja resurssien säästöön. Tulevaisuuden asuintilat mukautuvat elämäntilanteiden muuttuviin tarpeisiin. Palvelut voidaan suunnitella asiakkaan ja palvelun toteuttajan tarpeet huomioiden.

Ikäasumisen suunnittelun mahdollistavat virtuaaliset työkalut ovat kehittyneet nopeasti ja holografian hyödyntäminen on lähitulevaisuudessa mahdollista. Tämän hetkiset virtuaaliset työkalut mahdollistavat yksityisasuntojen suunnittelun kotitietokoneella. Työkalujen käyttö vaatii tietoteknistä osaamista, jota kaikilla ei ole. Helppokäyttöisiä sidosryhmien yhteissuunnitteluun sopivia välineitä ei myöskään vielä ole.

Holografiset ratkaisut ovat tällä hetkellä pääasiassa teollisuuden ja yritysten käytettävissä. Niiden käyttö mahdollistaa virtuaalisen todellisuuden (VR) ympäristöjä aidomman vuorovaikutteisen toiminnan.  Kaikkien virtuaalisten ratkaisujen haasteena on toistaiseksi heikko käytettävyys. Laitteistot ovat vielä suuria ja niiden hallinta on kömpelöä. Hopeakoti-hankkeessa saatujen tulosten perusteella virtuaaliset ratkaisut todettiin potentiaalisiksi ikäasumisen monialaisen suunnittelun välineeksi. Niiden täysimittainen hyödyntäminen vaatii kuitenkin sekä suunnitteluprosessin että teknologioiden edelleen kehittämistä.

Lähteet

Saarilahti M. 2015. Yhdyskuntatekniikan rakennushankkeen vaiheet ja haasteet julkisella sektorilla. Tampereen Ammattikorkeakoulu. Rakennustekniikka. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto opinnäytetyö. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015101515443. 2.2.2018

Johanna Krohns, projektipäällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu
Kaisa Juvonen, Voimala-koordinaattori, Karelia-ammattikorkeakoulu