Kirjaesittely: Epätavallista seksiä ja muuta radikaalia

Arja Jämsén

Timo Kopomaan julkaisu osui käteeni vasta nyt, vaikka se on julkaistu jo vuonna 2014. Kirjan otsikointi ”Radikaali vanhuus” pysäytti: miten voisin elää mahdollisimman omannäköistä elämää, tehdä omia valintoja ja nauttia elämästä vielä vanhanakin, omalla tyylilläni.

Kopomaa sijoittaa tutkielmansa osaksi gerosensitiivistä kulttuurintutkimusta. Hän keskustelee neljännen tai viidennen elämänvaiheen, syvän vanhuuden tai tosivanhuuden mahdollisuuksista. Millainen ihmiskuva tosivanhuutta taustoittaa? Onko tosivanhana ensisijaisesti kyse luovuttamisesta ja luopumisesta? Missä määrin myöhäisvanhuudessa on mahdollisuutta omaehtoiseen, itsenäiseen ja aktiiviseen elämään? Vai onko lopun edellä ainoana vaihtoehtona riippuvuus ja ”perinteinen” hoivan, hoidon ja palveluiden kyllästämä vanhuus?

Vanhuskuvaa ovat muovaamassa myös kaupalliset markkinat. Vanhuudesta on tullut merkittävä kauppatavara. Harmaat markkinat saavat nyt uuden merkityksen, kun vanhuus kaupallistuu ja ihmisestä tulee yhä enemmän kuluttaja-vanhus.

Maailmalla harmaat markkinat hohtavat silver economy -nimellä. Meikäläisittäin puhutaan senioritaloudesta. Tämä kertoo toisaalta ikäsensitiivisyydestä myönteisessä mielessä. Ikääntymiseen liittyvien tuotteiden ja palveluiden rinnalle nousee myös mielikuvamarkkinointi. Nostalgiset nimikkeet, mummon lihapullat, hillot ja muut herkut, käyvät nykyihmisille hyvin kaupaksi.

Käyttäjämuotoiluun perustuvat tuotteet ja palvelut sekä teknologiset ratkaisut voivat tarjota itsenäisen ja omaehtoisen elämän vaihtoehtoja. Kopomaa esittelee myös yhteisöllisiä tila- ja asumisratkaisuja, joista Suomessakin on jo esimerkkejä ja hyviä kokemuksia.

Entiset nuoret, 60–70-luvulla nuoruuttaan eläneet, ovat parhaillaan siirtymässä ns. neljänteen ikään. Millainen on tämän porukan vanhuskuva ja millaisesta loppuelämästä haaveillaan? Monella saattaa olla hyvässä lykyssä vielä jäljellä 30 vuotta eläkeläisenä.

On monenlaisia entisiä nuoria, mutta millainen vanhus on ”rokkii, seksii, päihteitä” -nuoruutta elänyt? Yhtä vastausta ei liene olemassa. Osa elää melko samannäköistä elämää iän kaiken. Jos on eletty räväkästi, eletään loppuun asti samoin, täysillä. Toisaalta on myös lupa hiljentää vauhtia, asettua kiikkutuoliin ja alkaa ”viisaaksi” vanhukseksi.

Kaukana takanapäin lienee aika, jolloin vanhuksia ajateltiin seksittöminä ja sukupuolettomina olentoina. Moni kuvailee geroottista elämänvaihettaan parhaana ikinä. Uusia rakkauksia syttyy ja parisuhteita solmitaan. Kopomaa nimeää epätyypilliseksi seksiksi seksuaalisuuden erilaiset ilmentymät esimerkiksi hoitolaitoksissa, joissa asukkailla saattaa olla käyttäytymiseen vaikuttavia sairauksia. Tämä on vähän käsitelty alue, jossa työntekijät voivat joutua vaikeiden eettisten kysymysten eteen.

Kopomaa viittaa myös vanhuksiin, jotka saattavat joutua piilottamaan seksuaalisen suuntautumisensa hoitolaitoksessa. Seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien vanhusten oikeudesta omannäköiseen elämään on Suomessa puhuttu yllättävän vähän.

Lopuksi Kopomaa kannustaa vanhoja ihmisiä ennakoimaan ja varautumaan tulevaisuuteen. Sukupolvien välinen vuorovaikutus vahvistaa yhteisöllisyyttä ja hyödyttää kaikkia. Monisukupolvisuutta voidaan tukea myös kaavoituksella ja asuntopoliittisilla ratkaisuilla.

Kopomaan Radikaali vanhuus on julkaistu kolme vuotta sitten. Maailma on mennyt eteenpäin, ja nyt olisi uuden tosi radikaalin vanhuusteoksen aika. Kuka ottaa haasteen vastaan?

Timo Kopomaa. 2014. Radikaali vanhuus. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja B Raportteja 59.

Arja Jämsén, yksikön johtaja, Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus