Kriteerit kunnan ikäystävällisyyden arviointiin

Arja Jämsén & Tuula Kukkonen

Kunnan tai kaupungin ikäystävällisyyttä on nyt mahdollista lähteä kohentamaan konkreettisten arviointikriteerien avulla. Maailman terveysjärjestö WHO on määritellyt ikäystävällisen kaupungin osa-alueet (WHO 2007b). Näihin perustuva Ikäystävällisen kunnan arviointilomake (2007) on saatavilla myös suomenkielisenä.

Ikäystävällisen kunnan seuranta- ja arviointilomake on hyödyllinen väline kunnan ikäystävällisyyden arviointiin ja kehittämiskohteiden määrittelyyn. Esimerkiksi vanhusneuvostot voivat lomakkeen avulla jäsentää ja perustella kehittämisehdotuksiaan.

Kunnan ikäystävällisyys on monitahoinen asia

Ikäystävällisyyden vahvistaminen edellyttää laajan ja monimuotoisen käsitteen konkretisointia ja avaamista. Maailman terveysjärjestö WHO:n määritelmän mukaan (WHO 2007b) ikäystävällisyys sisältää konkreettisten, fyysisten näkökulmien, kuten asumisen, asuinympäristön ja rakennusten lisäksi myös osallistumismahdollisuuden, tiedonsaannin ja -välityksen.

Ikäystävällisyyden kriteeristön osa-alueet ovat

Ympäristö ja rakennukset Julkinen liikenne Asuminen Osallistuminen Arvostus ja sosiaalinen inkluusio Yhteiskunnallinen osallistuminen ja työelämä Tiedonvälitys Sosiaali- ja terveyspalvelut

Ikäystävällisyyttä arvioidaan asteikolla

0: ei arvioitu, ei arvioitavissa 1: heikko, paljon parannettavaa 2: keskitasoa, jotakin on tehtävissä 3: hyvä, riittävä

Tässä artikkelissa edellä mainitut kahdeksan osa-aluetta käsitellään kolmena laajempana ikäystävällisyyden kokonaisuutena: 1) ympäristö, julkinen liikenne ja asuminen, 2) osallistumisen ja arvostuksen kokemukset sekä 3) ikäystävälliset sosiaali- ja terveyspalvelut.

Ympäristö, julkinen liikenne ja asuminen – kyse myös asenteista

Ympäristöön ja rakennuksiin liittyvissä kriteereissä huomioidaan esimerkiksi julkisten tilojen siisteys, puistojen ja ulkoilualueiden penkit, jalkakäytävien hoito, suojateiden määrä ja erottuminen sekä julkisten wc-tilojen määrä, siisteys ja helppopääsyisyys. Tampereen Hervannasta löytyy tästä arkinen ja toimiva esimerkki. Siellä suunniteltiin yhdessä ikäihmisten kanssa ikäystävällisiä kävelyreittejä penkkeineen ja talvikunnossapitoineen. Ja reittien varrelle luontevia kohtaamispaikkoja. (Moisio et. al. 2018.)

Fyysisen ympäristön lisäksi tartutaan myös asenneympäristöön: kysytään, antavatko autoilijat jalankulkijoille tietä risteyksissä ja suojateillä.

Julkisen liikenteen ikäystävällisyyttä ovat esimerkiksi reittien ja kulkuneuvojen merkitseminen selkeästi, ajoneuvojen esteettömyys sekä pysäkkien sijainti, turvallisuus ja istumapaikat. Myös julkisen liikenteen arvioinnissa kiinnitetään huomiota asenteisiin ja suhtautumiseen: odottavatko kuljettajat matkustajien istuutumista ennen liikkeellelähtöä, ja ovatko kuljettajat avuliaita ja ystävällisiä. Huomiota kiinnitetään myös pysäköintipaikkojen riittävyyteen, sijaintiin ja turvallisuuteen sekä siihen, onko ajo-opetusta ja kertauskursseja tarjolla kaiken ikäisille.

Asuminen ikäystävällisessä kunnassa on kriteereiden mukaan kohtuuhintaista, turvallista ja esteetöntä. Kodinhoitoon sekä huolto- ja muutostöihin on saatavilla palveluja, ja palvelujen tarjoajat ymmärtävät ikääntyneiden tarpeet.

Asumisen ikäystävällisyyteen vaikuttavat fyysisen asuinympäristön lisäksi myös sijainti, palvelujen saatavuus sekä osallistumismahdollisuudet.

Osallistumisen ja arvostuksen kokemukset estävät syrjäytymistä

Osallistumismahdollisuuksien ikäystävällisyys liittyy ikääntyneitä houkuttelevien tilaisuuksien saavutettavuuteen: niihin on helppo päästä julkisilla kulkuneuvoilla ja niistä tiedotetaan tarpeeksi. Tapahtumien aikatauluissa huomioidaan ikäihmiset. Järjestäjät huomioivat syrjäytymisvaarassa olevat ikäihmiset, ja tapahtumiin on helppo ja mukava osallistua myös yksin. Aktiviteettien ja tapahtumien kohtuuhintaisuus on tärkeä osa osallistumismahdollisuuksien ikäystävällisyyttä.

Arvostus ja sosiaalinen inkluusio ovat erittäin tärkeä osa ikäystävällisyyttä. Ikäystävällisessä kunnassa ikääntyneiden mielipiteet otetaan huomioon yksityisten ja julkisten palvelujen kehittämisessä ja suunnittelussa. Eri sukupolvien tarpeet ja mieltymykset ovat samanarvoisia. Asenneilmasto on tärkeä arvostuksen ja sosiaalisen inkluusion mittari. Kriteereillä arvioidaan palveluhenkilökunnan kohteliaisuutta ja avuliaisuutta, mutta myös ikääntyneiden esilläoloa tiedotusvälineissä, ilman stereotypiointeja. Koulujen toimintaa arvioidaan myös: tarjotaanko kouluissa tietoa ikääntymisestä ja onko koulujen toiminnassa mukana ikäihmisiä.

Osallisuuden käsite konkretisoituu, kun se jaetaan tieto- ja suunnitteluosallisuuteen sekä päätöksenteko- ja toimintaosallisuuteen. Tieto-osallisuus on oikeutta tietoon ja tiedon tuottamiseen. Digi-maailmassa on tarpeen olla tietoinen ikäihmisten tieto-osallisuuden rajoituksista ja mahdollisuuksista. Suunnitteluosallisuus tarkoittaa osallisuutta itseä koskevaan suunnitteluun. On oikeus sanoa sanansa itseä koskevassa asiassa. Päätöksenteko-osallisuudella viitataan osallisuuteen itseä tai omaa ympäristöä ja asuinaluetta koskevassa päätöksenteossa. Toimintaosallisuutta on oikeus ja mahdollisuus osallistua erilaiseen tekemiseen ja toimintaan, vaikkapa talkootyöhön. (Korhonen & Tiala 2002.)

Sosiaalista inkluusiota voidaan edistää monin eri keinoin. Ikäihmisten suunnittelu- ja kehittämisosallisuus on tärkeätä sekä inkluusion näkökulmasta että osuvien palvelujen ja tuotteiden kehittämiseksi. (Jämsén & Kukkonen 2017.) Yhteissuunnitteluun on lukuisia vaihtoehtoja: kyselyitä, raateja, kokouksia ja verkostoja.

Yhteiskunnallinen osallistuminen ja työelämä kuuluvat myös ikäihmisille. Kriteereissä arvioidaan esimerkiksi ikäihmisten mahdollisuuksia osallistua vapaaehtoistyöhön. Ikäystävällisessä kunnassa kannustetaan ikääntyneitä osallistumaan päätöksentekoon. Työelämän ikäystävällisyys on keskeinen osa kriteeristöä: onko ikääntyneille työntekijöille tarjolla joustavia ja kohtuullisesti palkattuja työpaikkoja ja tiedotetaanko heille mahdollisuuksista jatkaa työntekoa eläkeiän jälkeen. Iän perusteella tapahtuva syrjintä työelämässä on uhka ikäystävällisyydelle.

Tiedonvälityksen ikäystävällisyyden kriteereissä käsitellään sekä yleisiä tiedonvälityksen periaatteita että hyvin konkreettisia kysymyksiä. Tärkeätä on tiedonvälityksen tehokkuus, säännöllisyys ja saavutettavuus, ja tavoitteena on ikäihmisiä kiinnostavien sisältöjen välittäminen selkeästi. Kirjallisen viestinnän lisäksi tarvitaan helposti ymmärrettävää suullista tiedonvälitystä, tarvittaessa henkilökohtaisesti. Ikäystävällisessä kunnassa on tarjolla julkisten paikkojen ilmaisia tai edullisia internetyhteyksiä sekä neuvontaa.

Ikäystävälliset sosiaali- ja terveyspalvelut

Sosiaali- ja terveyspalvelujen arvioitaessa kriteerejä on tarpeen soveltaa kunnan ikäystävällisyyttä laajemmin: maakunta- ja sote-uudistuksen myötä tämän osion arviointikonteksti laajenee.

Palvelujen riittävyys, sijainti ja saavutettavuus ovat niiden ikäystävällisyyden perusta. Ikäihmisten palvelukeskusten ja asuntojen sijainti lähellä palveluja ja alueen muuta asutusta tukee inkluusiota. Myös hautausmaiden saavutettavuus on huomioitu kriteereissä. Kotiin tarjottavien palvelujen tulisi sisältää terveys- ja hoivapalvelujen lisäksi myös kodinhoitoa. Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan viestinnän selkeys ja ymmärrettävyys ovat tärkeä arvioinnin kohde. Ikäystävällisen kunnan turvallisuutta koskevissa suunnitelmissa otetaan huomioon ikääntyneiden erityistarpeet ja voimavarat. Sosiaali- ja terveyspalvelujen henkilökunnan kunnioittava suhtautuminen ja ikääntyneiden tarpeet huomioiva työote ovat tärkeä osa työtä.

Palvelujen asiakasystävällisyyttä arvioidaan kriteereissä vain sosiaali- ja terveyspalvelujen näkökulmasta. Ikäihmiset käyttävät sosiaali- ja terveydenpalvelujen lisäksi myös erilaisia kaupallisia palveluita, kuten kaikenikäiset ihmiset. Yritysten ikäystävällisyys (ks. Jämsén ja Kukkonen 2017) onkin seuraava askel palvelujen arvioinnissa ja kehittämisessä.

Ikäystävällisyys on tekoja

Ikäystävällisyyden arviointikriteerit antavat toivotun kättä pitempää -työkalun ikäystävällisyyden vahvistamiseksi yhteiskunnassa. Keskeistä ja yhteistä kaikelle ikäystävällisyyden arvioinnille ja edelleen kehittämiselle on ymmärtää, että tarvitaan yhteistä työskentelyä. Tarvitaan viranomaisten, yritysten ja järjestöjen yhteen tulemista. Ja ennen kaikkea ikäihmisten omien näkemysten on tultava kuulluiksi.

Tutustu myös kunnan muistiystävällisyyteen tämän verkkojulkaisun artikkelissa Miten varmistetaan muistisairaan oikeus kotiin? (Mäkisalo-Ropponen)

 

Kirjallisuus 

Ikäystävällisen kunnan arviointilomake 2017. http://docplayer.fi/7202227-Ikaystavallisen-kunnan-arviointilomake-apuvaline-vanhusneuvostoille.html 5.2.2018.

Jämsén, A. & Kukkonen, T. 2017. Ikäystävällinen yritys – Senioriasiakkaat tulevat! Karelia-ammattikorkeakoulun julkaisuja B, Oppimateriaaleja ja kokoomateoksia: 50. Joensuu.

Korhonen, K & Tiala, T. 2002. Osallisuuden monet muodot – Peukkukyselyn toteuttaminen vammaispalveluhankkeessa.  http://www.eteva.fi/Global/Tiedostot/Eteva/Vammaispalvelujen_kehittaminen/KASTE%20Osallisuuden%20monet%20muodot.pdf 25.1.2018.

Moisio, P. & Savolainen-Korjus, E. 2018. Kohti ikäystävällisempää Hervantaa. Helsinki: Ympäristöministeriön raportteja 5/2018. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160490/YMra_5_2018.pdf?sequence=1&isAllowed=y. 6.2.2018.

WHO 2007a. Checklist of Essential Features of Age-friendly Cities. 2007. http://www.who.int/ageing/publications/Age_friendly_cities_checklist.pdf?ua=1 15.1.2018.

WHO 2007b. Global Age-friendly Cities: A Guide. WHO. World Health Organization. http://www.who.int/ageing/publications/Global_age_friendly_cities_Guide_English.pdf 15.1.2018.

 

Arja Jämsén, yksikön johtaja, Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus
Tuula Kukkonen, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu