Green Care gerontologisena kuntoutumismallina

Pauliina Heiskanen

Puhuttaessa gerontologisesta kuntoutuksesta yhteiskunnassamme tulisi ammattilaisiin ja instituutioon viittaavien sanojen kuntoutus ja kuntouttaminen sijaan käyttää ikäihmisen toimijuutta ilmaisevia käsitteitä kuntoutuminen ja kuntoutuja (Suhonen 2014, 86). Kuntoutuminen ja kuntoutuja käsitteiden juurruttaminen sekä niiden suuntainen toimintatapojen uudistaminen mahdollistavat siirtymisen objektivoivasta kuntouttamisesta kuntoutujaa subjektivoivaan kuntoutumiseen sekä uudenlaisen dialogista ohjausta korostavan asiantuntijuuden syntymisen.

Toimintakyky käsitteenä on yksi kuntoutumisen kulmakivistä, eikä sitä ole yhteiskunnassamme yksiselitteisesti määritelty, vaikka sen moninaiset ulottuvuudet tunnistetaan.

”Gerontologisen toimintakyvyn näkeminen kolmijakoisena fyysisenä, psyykkisenä ja  sosiaalisena  ulottuvuutena on aikansa elänyt ja vaatii uudenlaista pohdintaa”    (Pikkarainen 2013, 131).

Teoriapohjaa Green Care -kuntoutumismallille tarjoavat vihreä ekososiaalinen teoria (Lehto 2012) ja ekopsykologia. Ekopsykologia tutkii luontoympäristöä ja sen merkitystä sekä vaikutusta ihmisen elämään. Green Care -kuntoutumismallissa ihminen nähdään osana luontoa, joten ihmisen ja luonnon hyvinvointi tai pahoinvointi nivoutuvat toisiinsa. (Salonen 2005.) Ympäristö- ja ekopsykologisia sovelluksia ja Green Care -periaatteita on onnistuneesti yhdistetty mm. ikäihmisten aktiivisten asuin- ja kuntoutumisympäristöjen rakentamisessa (Rappe, Kotilainen, Rajaniemi & Topo 2018).

Kuntoutumisen toimintaympäristöt ja menetelmät muuttuvat monikansallisten tuulien mukana. Suomeen yli kymmenen vuotta sitten rantautunut Green Care on kansainvälisesti tunnettu käsite. Sitä pidetään sateenvarjokäsitteenä luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvälle toiminnalle, jossa luontoa hyödynnetään sosiaali- ja terveys- sekä kasvatuspalvelujen tuottamiseen. Green Care on luonto- ja eläinperustaisten toimintamuotojen kokonaisuus, jota toteutetaan erilaisissa ympäristöissä, kuten metsässä, puutarhassa, maatilalla, kaupungissa tai sisätiloissa. (Soini ym. 2011, 321-322, 329.)                

Artikkelissa esitettyä Gerontologista kuntoutumismallia on kehitetty Green Care- eli luontoperustaisen ideologian suuntaisesti käänteisen ICF -mallin avulla. Mallissa opitaan pois sairauskeskeisyydestä kohti uutta empowerment- eli voimavaralähtöistä toimintaa. Vaihtoehtoinen tapa tarkastella ICF -viitekehystä mahdollistaa sen, että kuntoutumisen lähtökohtana ei ole diagnoosi tai toimintakyvyn rajoitteet, vaan toimijuuden perustan muodostavat yksilön ja ympäristön kartoitetut voimavarat. (Suhonen 2018, 87; Nyfors 2014.) Taustateoriat yhdistettynä Green Care -ajattelutapaan vastaavat tarpeeseen kehittää ennakkoluulotonta ja monitieteellistä gerontologista kuntoutumismallia.  Yksilön ja ympäristön ekologisetarvot huomioiva ekopsykososiaalinen malli korostaa aiempaa vahvemmin luontoa kuntoutumisympäristönä, ikäihmisen asiakaslähtöisyyttä, itsemääräämisoikeutta, vaikutusmahdollisuuksia, aktiivista osallisuutta ja kokemuksellisuutta ei vain kuntoutumistoiminnan, vaan koko kuntoutumisprosessin aikana.

2000 -luvun Green Care -kuntoutumismalli muotoutuu ekologiseen suuntaan.

Green Care -kuntoutumismallin perinteisiä lähtökohtia ovat luonto, toiminta ja yhteisö, joita eri tavoin painottamalla muodostuvat ikäihmisen toimintakykyä edistävät hyvinvointivaikutukset. Mallin edellytyksenä ovat ammatillisuus, vastuullisuus ja tavoitteellisuus. (Soini ym. 2011, 324-325.) Sen käyttö edellyttää esim. sosiaali- ja terveydenhuollon sekä viiden opintopisteen laajuista Green Care -perusteet koulutusta.  Käyttöä ohjaavat eettiset periaatteet ja oman ammattialan lainsäädäntö. (Green Care Finland ry. 2019.) Green Care -kuntoutumismalli pohjaa tutkimustietoon Green Care -toiminnan hyvinvointivaikutuksista (Rappe 2005; Korhonen & Liski-Markkanen 2013; Hirvonen 2014; Rodiek 2002; Malin 2010).

 

Kokemuksellisuutta ja osallisuutta vahvistavassa Green Care -kuntoutumismallissa ikäihminen nähdään omaa elämäänsä suunnittelevana subjektina ja aktiivisena toimijana kuntoutumista edistävässä prosessissa. Green Care -kuntoutumismallissa sovelletaan yksilökeskeisen elämänsuunnittelun menetelmää, jossa kuntoutujan osallisuus nähdään osallisuutena yhteiskuntaan, yhteisöön ja luontoon, sekä itsemääräämisoikeutena, valinnanvapautena ja kontrollina omaan kuntoutumisprosessiin. Asiakaslähtöinen malli korostaa osallisuutta ja kokemuksellisuutta kuntoutumisprosessin kaikissa vaiheissa sekä mahdollistaa valintojen tekemisen, päätäntävallan jakamisen ja omavastuun kuntoutujalle. Green Care -kuntoutumismalli pohjautuu asiakkaan ja ohjaajan väliseen dialogiin, kumppanuuteen ja yhteistoimintaan. (soveltaen Suhonen 2014, 86; Tolvanen & Jääskeläinen 2016, 31-32.) Mallissa painotetaan yksilöllisiä, mielekkäitä ja motivoivia kuntoutumismenetelmiä sekä kuntoutujan paikkaa Green Care -palvelukonseptin keskiössä.

Green Care -kuntoutumismalli nostaa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn rinnalle kuntoutujan emotionaalisen ja kognitiivisen toimintakyvyn osa-alueet.

Green Care -ideologian mukaista kuntoutumista ja hoitoa tarjoava organisaatio voi mallin avulla kehittää voimaantumista edistäviä palveluja, jotka tukevat ikäihmisten selviytymistä toimintakykyyn liittyvien haasteiden kanssa sekä edistävät heidän elämänlaatuaan ja omatoimisuuttaan. Green Care -kuntoutumismallin kehittämisessä osaksi ikäihmisten päivittäistä kuntoutumistoimintaa kysymys on organisaation strategisen ajattelutavan lisäksi hoitotyön konkreettisesta muutoksesta, jossa kuntoutumisen toteuttaminen laajenevat neljän seinän sisältä luontoympäristöön.

Mallin kehittämisen kannalta ratkaisevaa on se, kuinka pystytään hyödyntämään ohjaajan osaaminen, motivaatio ja innostus osaksi työyhteisöä ja organisaation toimintaa (Leppäaho 2016, 74). Koska uuden mallin käyttöönotto voi herättää epävarmuutta ohjaajissa, kehittämistyössä tulisi keskustella kokemusten herättämistä tunteista ja pohtia, miten asioihin suhtaudutaan (Soini 2014, 56).

Green Care -kuntoutumismallin toteuttaminen ei ole sidoksissa Suomessa tunnettuun 65 -vuoden eläkeikään, vaan soveltuu esimerkiksi 55-vuotiaiden työikäisten kuntoutumiseen ja työssä jaksamisen edistämiseen tai mielenterveyskuntoutujille. Malli antaa viitteitä siitä, että se sopii toimintakykyvajeiden ja lääketieteellisten esimerkiksi aivoinfarktin jälkeisten kuntoutustarpeiden ennaltaehkäisyyn.

Green Care -kuntoutumismallin käyttö olisi aloitettava jo ennen biolääketieteellistä kuntoutumistarvetta, jolloin saavutettaisiin huomattavaa yksilöllistä ja yhteiskunnallista etua.

Yhteiskunnassamme Kelan rahoituksen edellytyksenä on ICF -malliin ja GAS -tavoiteisiin perustuva kuntoutuminen. Yksi nykyinen kehityskohde on Kela kuntoutusetuuden myöntäminen Green Care -kuntoutusmallin ja -menetelmien käyttöön, jolloin se olisi rinnastettavissa esimerkiksi sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan.

 

Lähteet:

Green Care Finland ry. 2019. Palvelun vaatima osaaminen. Green Care laatumerkkiin vaadittu osaaminen. http://gcfinland.fi/tiedostopankki/553/VERKKOSIVULLE-palvelun-vaatima-osaaminen_hahmottelua.pdf. Luettu 9.12.2019.

Hirvonen, J. 2014. Luontohoivan asiakasvaikutukset. Mikkelin Ammattikorkeakoulu: Tutkimuksia ja raportteja 86. Mikkeli: Tammerprint Oy.

Korhonen, A. & Liski-Markkanen, S. 2013. Metsä ikäihmisten hyvinvoinnin lähteenä. ”Metsä on turvallinen, rauhoittava, voimaannuttava elementti”. TTS:n julkaisuja 418. https://www.tts.fi/files/317/tj418.pdf. Luettu 9.12.2019.

Lehto, A. 2012. Green Care osaksi sosiaalityötä? Luontoon tukeutuvat työmenetelmät ja paikallinen erityisyys. Lapin yliopisto. Sosiaalityö. Pro Gradu -tutkielma. https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/61470/Lehto.Armi.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Luettu 9.12.2019.

Leppäaho, M. 2016. Luontoavusteinen hoivatyö – Toimijuuden kehittyminen ja toiminnan kriittiset pisteet työntekijöiden kertomana. Jyväskylän yliopisto. Sosiaalityö. Pro Gradu -tutkielma. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/ handle/123456789/50352/ URN:NBN:fi:jyu- Luettu 9.12.2019.

Malin, M-H. 2010. Viherympäristön aktivoivat vaikutukset ikäihmisten palveluyhteisössä. Helsingin yliopisto. Puutarhatiede. Maisteritutkielma. https://helda.helsinki.fi/bitstream/ handle/10138/17124/MInna_Malin_Gradu.pdf. 1.3.2019. Luettu 9.12.2019.

Nyfors, H. 2014. Vaihtoehtoinen tapa tarkastella ICF-päinvastaisessa järjestyksessä. https://www.ulapland.fi/loader.aspx?id=1729e94f-cc60-4e16-aa96-caaecddbb91e.29.10.2018. Luettu 9.12.2019.

Pikkarainen, A. 2013. Gerontologisen kuntoutuksen käsikirja: OSA 1. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Julkaisuja 159. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/64864/JAMKJULKAISUJA1592013_web.pdf?sequence=1&isAllowed=y Luettu 9.12.2019.

Rappe, E. 2005. The influence of a green environment and horticultural activities on the subjective well-being of the elderly living in longterm care. Puutarhatieteen väitöskirja. Helsingin yliopisto. https://core.ac.uk/download/pdf/14916252.pdf.   Luettu 9.12.2019.

Rappe, E., Kotilainen, H., Rajaniemi, J. & Topo, P. 2018. Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristö. Ympäristöopas. Ympäristöministeriö. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161060/YO_2018_Muisti_ja_ikaystavall_asuminen_WEB.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Luettu 9.12.2019.

Rodiek, S. 2002. Influence of an Outdoor Garden on Mood and Stress in Older Persons. Journal of Therapeutic Holticurlture Volume XIII 13-21. https://www.slideshare.net/pd81xz/zwy219. Luettu 10.12.2019.

Salonen, K. 2005. Mieli ja maisemat -eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma.  Helsinki: Edita publishing Oy.

Soini, K. & Vehmasto, E. 2014. Käsitteen Suomalainen sovellus. Teoksessa Vehmasto E. (toim.) Green Care -toimintatavan suuntaviivat suomessa. http://www.mtt.fi/mttkasvu/pdf/mttkasvu20.pdf  Luettu 9.12.2019.

Soini, K., Ilmarinen, K., Yli-Viikari, A. & Kirveennummi, A. 2011. Green Care sosiaalisena innovaationa suomalaisessa palvelujärjestelmässä. Yhteiskuntapolitiikka 3.2011. 320-329. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/102903/soini.pdf?sequence=1 Luettu 9.12.2019.

Suhonen, L. 2014. Teoksessa: Ikä! Moninainen ikäosaaminen. Jämsen, A. & Kukkonen, T. (toim.) Karelia-ammattikorkeakoulun julkaisuja B:24. https://issuu.com/karelia-amk/docs/ika-moninainen-ikaosaaminen. Luettu 9.12.2019.

Suhonen, L. 2018. Näkökulmia kuntoutusajatteluun. Suhonen (toim.) Karelia-ammattikorkeakoulun julkaisuja B, Oppimateriaaleja ja kokoomateoksia: 54. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/146681/B54.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Luettu 9.12.2019.

Tolvanen, T. & Jääskeläinen, A. 2016. Osallistavan vahvistavan luontoon tukeutuvan kuntoutustoiminnan malli. Teemajulkaisu 1/3. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja.  https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=95a5c548-42d5-46fa-b9e5-aec287c4c2ef. Luettu 9.12.2019.

Tolvanen. T. 2017. Opas yksilökeskeiseen luontotoiminnan suunnitteluun. Teemajulkaisu 2/3. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. http://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=add29eb7-8f10-42be-. Luettu 7.1.2020.

Vehmasto E. 2018. Kehittämiskertomuksia Green Care -koordinaation liepeiltä Elina Vehmasto (toim.) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 33/2018. https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/542161/luke-luobio_33_2018.pdf?sequence=1&isAllowed=y  Luettu 9.10.2019.

 

Pauliina Heiskanen
opiskelija, Karelia-ammattikorkeakoulun ikäihmisen kehittäminen ja johtaminen YAMK, vastuusairaanhoitaja Hoitokoti Annala