Karelian geronomikoulutuksen ohjaavat arvot

Terhi Myller & Jonna Puustinen

Arvot kuvaavat merkityksellisinä ja tärkeinä pitämiämme asioita. Arvot ohjaavat käyttäytymistämme ja toimintaamme, joskus tiedostamattammekin. Arvoja voidaan siten pitää kaiken toiminnan lähtökohtana. Aina arvot eivät kuitenkaan ole selvärajaisia ja helposti määriteltäviä. Toisinaan taas toivotut ja tavoiteltavat arvot eivät tule esille arjen ja työelämän käytännöissä, vaikka ne olisivat tunnistettu ja sovittu toimintaa ohjaaviksi periaatteiksi.

Yleiset toimintatavat voivat olla jopa myös ristiriidassa tärkeinä pitämiemme arvojen kanssa. Arvoilla on erilaisia latauksia yksilön ja yhteisön näkökulmista.  Ryhmissä, yhteisöissä ja yhteiskunnassa arvot tulevat näkyviksi muun muassa yhteisen toiminnan kautta, johon vaikuttavat esimerkiksi erilaisiin strategioihin ja lainsäädäntöön kirjatut arvot, mutta toisaalta myös sanalliset ja sanattomat kulttuuriset sopimukset.

Arvoperusta ohjaa koulutusta ja osaamisen kehittymistä

Karelian geronomikoulutuksen opetussuunnitelmatyöskentelyn yhteydessä keväällä 2022 alkavan koulutuksen ohjaavaksi arvoiksi määriteltiin eettisyys, esteettisyys ja esteettömyys. Näiden arvojen perusta nousee sosiaali- ja terveysalojen lainsäädännöstä, ammattietiikasta ja muun muassa ajankohtaisesta ikäihmisten elinympäristöjä koskevasta tutkimuksesta sekä vanhustyön kentällä toimivien asiantuntijoiden näkemyksistä. Tähän arvopohjaan tukeutuen ja sen näkyväksi tekemistä tavoitellen on suunniteltu geronomikoulutuksen opetussuunnitelma tavoitteineen ja sisältöineen. Tämä tukee vanhustyön arvoperustaisen työotteen ja osaamisen rakentumista ja tarkoittaa geronomilla esimerkiksi ikäihmisen arvostavaa kohtaamista, jossa huomioidaan ikäihminen aktiivisena toimijana yksilöllisine elämänhistorioineen ja taustoineen.

Eettisyys – perusta geronomin työlle

Eettisyyttä, ja erityisesti ammattieettisiä periaatteita, voidaan pitää sosiaali -ja terveysalojen kivijalkana (Sosiaalialan ammattieettiset ohjeet 2017; esim. Pehkonen & Väänänen-Fomin 2011).  Ensinnäkin, kaiken ikäihmisten kanssa tehtävän ammatillisen toiminnan tulee perustua yleismaailmallisiin ihmisoikeuksien periaatteisiin, kansalliseen lainsäädäntöön ja ammattieettisiin ohjeisiin sekä näiden soveltamiseen. Toiseksi, sosiaali- ja terveysalojen työtä ohjaavat yleiset eettiset periaatteet, ihmisarvo, itsemääräämisoikeus, turvallisuus, huolenpito, yksityisyys ja integriteetti, jotka saavat ikääntyneiden hoivassa ja palveluissa omat erityispiirteensä (Voutilainen & Tiikkainen 2009). Tämä edellyttää sosiaali- ja terveysalan ammattilaiselta kykyä moninäkökulmaiseen eettiseen tarkasteluun. Lisäksi on olemassa ammattiryhmäkohtaisia eettisiä ohjeistuksia.

Geronomin ammattieettiset ohjeet ohjaavat geronomien työskentelyä ja päätöksentekoa asiakastyössä ja työyhteisöissä (Geronomin ammattieettiset ohjeet 2021). Geronomin ammattieettinen toiminta konkretisoituu käytännön tilanteissa, ihmisten välisissä kohtaamisissa. Arvostava ja läsnäoleva ammatillinen vuorovaikutus on tärkeä geronomin ammattieettinen taito ja luo perustan luottamukselle asiakassuhteessa.

Esteettisyys – omannäköistä ja yksilöllistä!

Frederic G. Reamer (2017) liittää ammattieettiseen päättelyyn esteettisyyden näkökulman. Hänen mukaansa eettinen päättely sisältää arvioinnin esteettisyydestä. Laajassa merkityksessä esteettisyys sisältää ihmisten yksilölliset tavat arvioida, paheksua, pohtia ja kommentoida mitä tahansa luovaa toimintaa ympärillämme. Toisaalta esteettisyys nähdään myös mielentilaksi, jossa yksilölliset vastaukset, asenteet ja tunteet ovat osa esteettisyyden kokemusta. Tässä näkökulmassa huomio kiinnittyy erityisesti siihen, miten havaitsija reagoi havaitsemiinsa asioihin. (Reamer 2017.)

Esteettisyys liittyy siis koettuun kauneuteen ympärillämme ja sen yksilöllisiin näkökulmiin. Geronomin työssä esteettisyyden ymmärtäminen yksilöllisesti – mitä se kullekin ihmiselle tarkoittaakaan – on keskeinen geronomin toimintaa ohjaava periaate. Esteettisyyden kokemus voi liittyä mihin tahansa aistein koettuun asiaan. Se voi olla esimerkiksi vastaleivotun pullan tuoksu, leikattu nurmi, aamukaste, lemmikkieläimen läheisyys, hikilenkki tai rock-konsertti.

Esteettisyyden havaitseminen ja sen yksilöllisen luonteen ymmärtäminen auttaa huomioimaan myös ikäihmisiä ainutlaatuisina yksilöinä ja tuo näkyväksi heidän omannäköistä elämäänsä. Kunkin ihmisen tärkeänä ja arvokkaana pitämien asioiden havaitseminen on lähtökohta ammattieettisesti kestävällä työlle.

Esteettömyys – hyvän ikääntymisen edellytys

Myös esteettömyyden nostamiselle geronomikoulutusta ohjaavaksi arvoksi, sekä sitä kautta myös toiminnan tavoitteeksi, on useita perusteita. Esteettömyys voi olla lainsäädännön tai muiden ohjeiden asettama velvollisuus. Se on myös seuraus tasa-arvon ja syrjinnän kiellosta. Esteettömässä ympäristössä myös henkilöt, joilla on esimerkiksi toimintakykyyn liittyviä rajoitteita, voivat liikkua aktiivisesti. (Kemppainen 2020.) Esteettömyys tarkoittaakin yhdenvertaisuutta ja yksilön mahdollisuutta saavuttaa tavoittelemiaan asioita. Esteettömyys liittyy niin liikkumisen esteettömyyteen kuin näkemisen, kuulemisen ja kommunikaation esteettömyyteen.

Esteettömyys luo turvallisuutta ja sen myötä rakentuu pohja laadukkaille sosiaali- ja terveyspalveluille, mikä on geronomin työssä keskeinen ja tärkeä tavoite.  Vanhustyössä asiakkaan haavoittuva asema, toimintakyvyn vajeet, erilaiset riskit syrjäytymiselle tai syrjäyttämiselle yhteiskunnan toiminnoista muodostavat tärkeän perustan huomioida esteettömyyttä laajasti niin yksilön, yhteisön kuin yhteiskunnan näkökulmista.

Arvot – juhlapuheista arjen käytäntöihin

Arvot huokuvat juhlallisuutta, eikä arkisissa toiminnoissa ja käytännöissä tule aina pohdittua, mikä tai mitkä arvot ohjaavatkaan toimintaamme tänään. Sanotaan kuitenkin, ettei mikään toiminta tai käyttäytyminen ole arvovapaata. Arvoperustan tiedostaminen ja sen näkyväksi tekeminen käytännön toiminnassa on avainasemassa siinä, etteivät arvot jää vain juhlaviksi sanoksi. Karelian geronomikoulutuksen opetussuunnitelmatyössä on arvoperustan tiedostamisen, tunnistamisen ja määrittelyn kautta tähdätty arvojen näkyväksi tekemiseen ja toteutumiseen käytännön koulutuksessa. Tavoitteenamme on, että koulutuksen käynnistyessä ja edetessä tämä yhteinen arvoperusta kantaa hedelmää tulevaisuuden geronomien osaamisessa ja työskentelyotteessa ikäihmisten parhaaksi.

Kirjoittajat:
Terhi Myller, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu

Jonna Puustinen, ikäosaamisen lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Geronomin ammattieettiset ohjeet 2021. Geronomiliitto. https://www.suomengeronomiliitto.fi/geronomi/ammattiettiset-ohjeet Luettu 10.9.2021.

Kemppainen, E. 2020. Käyttäjän tiedosta tutkimukseen ja lainsäädäntöön. Hallinnon tutkimus 39 (3), 221 – 228.

Pehkonen, A. & Väänänen-Fomin, M. 2011. Arvojen ja etiikan dilemma sosiaalityössä. Teoksessa Pehkonen, A. & Väänänen-Fomin, M. (toim.) Sosiaalityön arvot ja etiikka. Juva: PS-kustannus, 7−10.

Reamer F. G. 2017. Eye on Ethics: The Aesthetics of Ethical Decisions. Social Work Today, (2017:1).

Voutilainen P. & Tiikkainen P. (toim). 2009. Gerontologinen hoitotyö. 1.-2. painos. WSOYpro Oy, Helsinki.

Artikkelikuva: Ryhmärenki, Tekevä ihminen -kuvasarja / Pixabay