Ikääntyneiden muistikuntoutuksen koordinointi hyvinvointialueilla

Tämä puheenvuoro perustuu ”Ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen” ylemmän AMK- koulutuksen toukokuussa 2022 valmistuneeseen opinnäytetyöhön “Ryhmäkuntoutusmalli muistisairautta sairastaville asiakkaille” (Nurmi & Pölkkynen 2022). Opinnäytetyön tulosten ja päätelmien perusteella uudet hyvinvointialueet tarvitsevat koordinoimista muistisairautta sairastavien asiakkaiden kuntoutuksen toteutumiseksi. Opinnäytetyössä kehitettyä ryhmäkuntoutusmallia muistisairautta sairastaville asiakkaille voisi soveltaa yleisesti ikääntyneiden kuntoutuksen järjestämisessä. Opinnäytetyön tulosten perusteella muodostetuissa kehittämisehdotuksissa tuomme esille, että muistisairautta sairastavien asiakkaiden kuntoutus ja heidän omaistensa tukeminen olisi perusteltua olla oma kokonaisuutensa hyvinvointialueiden ikääntyneiden toimintakykyä tukevien palveluiden palveluvalikossa.

Kuntoutuksen merkitys ennaltaehkäisevänä toimintana

Ikääntyneiden määrän kasvaessa on tärkeää tukea toimintakyvyn säilymistä ja kotona asumisen onnistumista ikääntyneiden elämänlaadun ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Näin voidaan vähentää myös palvelujärjestelmään, esimerkiksi palvelu- ja tehostettuun palveluasumiseen, kohdistuvaa kuormitusta. Ikääntyneiden hyvinvoinnin tukemisessa kuntoutuksella ja aktiivisuuteen kannustamisella on suuri merkitys. Terveysongelmien ennaltaehkäisy ja varhainen tunnistaminen sekä ohjaus, neuvonta ja kuntoutuksen koordinointi edellyttävät yhteistyötä hyvinvointialueiden eri sektoreiden, kuluttajaviestinnän, median ja terveyspolitiikassa mukana olevien toimijoiden välillä. Kaikissa terveyspalveluissa tarvitaan ennaltaehkäisevää terveyspolitiikkaa, jotta palveluiden tarvetta voidaan hillitä. (Kivipelto, Mangialasche & Ngandu 2018, 653–666; Koponen, Borodulin, Lundqvist, Sääksjärvi & Koskinen 2018, 191–192.)

Sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituksen (2017a, 10–35) mukaan iäkkäiden kuntoutuksen suunnitelmallisuus, oikea-aikaisuus ja laaja-alaisuus parantavat ikäihmisten toimintakykyä ja itsenäistä selviytymistä. Kuntoutusprosessissa ikääntynyt nähdään aktiivisena toimijana. Ikääntyneen läheiset ja omaiset otetaan huomioon kuntoutusta tukevana voimavarana. Kuntoutuksen vaikuttavuuden arvioinnissa tulee käyttää luotettavia mittareita ja arviointimenetelmiä.

Sosiaali- ja terveysministeriön uudistamiskomitean ehdotuksen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017b, 57–61) mukaan maakuntien tulisi ottaa käyttöön ikäihmisten palveluissa asiakas- ja palveluohjauksen toimintamalli, joka voi olla joko toimipaikka tai verkostomainen toimintaprosessi. Suosituksessa ehdotetaan palvelukoordinaattorin nimeämistä, jotta iäkkäiden kokonaisvaltainen hoito ja kuntoutus turvataan. Lähtökohtana ovat ikääntyneen arjen tavoitteet ja prosessin tulee edetä asiakassuunnitelmasta toimintakykysuunnitelmaan. Koordinaattori seuraa ja arvioi kuntoutusprosessia ja palvelukokonaisuutta.

Ikääntyneiden kuntoutuksen kustannushyötyä laskettaessa kuntoutusvajeen on arvioitu olevan noin 350 miljoonaa euroa vuodessa. Laitoshoidon hinnaksi arvioidaan 47 450 euroa ja kotihoidon 10 000 euroa henkilöä kohden vuodessa, minkä vuoksi kotona asumista tulee tukea mahdollisimman pitkään kustannustehokkuuden kannalta. (Hussi, Mäkiniemi & Vauramo, 2017, 20–45.) Ikääntyneen arki kotona voidaan myös nähdä elämänlaadullisesti sisällöllisemmäksi ja voimavarat huomioon ottaen eettisesti arvokkaammaksi kuin laitoksessa.

Muistikuntoutus hyvinvointialueuudistuksen näkökulmasta

Suomessa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä käy läpi mittavia uudistuksia, kun julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyy hyvinvointialueille vuodesta 2023 alkaen. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa koko julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa on tarkoitus kehittää vastaamaan yhteiskunnan muutoksiin. Uudistuksessa korostetaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden ja tuen painopisteen siirtämistä peruspalveluihin ja varhaiseen ongelmien ehkäisyyn. Uudistuksen tavoitteena on, että asiakkaan hoitoon pääsy nopeutuu. (STM 2020, 24.) Myös Sanna Marinin hallitusohjelman visiona on, että Suomessa jokainen saa hoitoa, hoivaa ja huolenpitoa oikea-aikaisesti ja yhdenvertaisesti. Erilaisten palveluiden tulisi olla kustannustehokkaita ja vaikuttavia, ja niiden tulisi rakentua joustavasti ja kokonaisvaltaisesti ihmisen elämäntilanteiden ja tarpeiden ympärille. (Valtioneuvosto 2022.)

Rakenteellisten sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusten ja strategisten tulevaisuuden tavoitteiden valossa ikääntyneiden muistisairauksiin ja niiden ennaltaehkäisyyn tulee kiinnittää erityistä huomiota ja huomioida muistisairauteen sairastuneen asiakkaan kokonaisvaltainen tilanne mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Hyvinvointialueet moniammatillisine rakenteineen voisivat mahdollistaa sosiaali- ja terveyspalveluissa uudenlaisia muistikuntoutukseen liittyviä prosesseja ja käytännöllisiä toimintatapoja, esimerkiksi eri ammattiryhmien välistä dialogista yhteistyötä ja asiakkaiden yhdenvertaisen pääsyn muistikuntoutuspalveluihin.

Sosiaali- ja terveysministeriön kansallisessa ikäohjelmassa vuoteen 2030 (STM 2020, 17) todetaan, että ikääntymisen myötä lisääntyvät muistisairaudet tuovat mukanaan toimintakyvyn rajoitteita. On arvioitu, että muistisairauteen sairastuu Suomessa vuosittain noin 14 500 henkilöä. Muistisairauksista johtuvat toimintakyvyn ja hyvinvoinnin muutokset ja rajoitteet koskettavat siten useita. Toimintakyvyn ja hyvinvoinnin rajoitteilla on vaikutusta ihmisen arjen toimintoihin ja arjessa selviytymiseen. Hyvinvointialueilla on siten merkittävä rooli muistisairauksiin sairastuneiden ikääntyneiden ja heidän läheistensä hyvinvoinnin tukemisessa ja omannäköisen elämän mahdollistamisessa muistisairaudesta huolimatta.

Muistisairaudet ovat sekä kansanterveydellinen että taloudellinen uhka yhteiskunnalle tulevaisuudessa.  Muistisairautta sairastavia henkilöitä arvioidaan Suomessa olevan yli 190 000. Työikäisten työntekijöiden määrä yhteiskunnassa vähenee, kun samanaikaisesti muistisairautta sairastavien henkilöiden kanssa toimivia työntekijöitä tarvitaan enemmän. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020a.) Muistisairautta sairastavien asiakkaiden kuntoutus voidaan nähdä osaltaan ratkaisuna tähän.

Muistikuntoutuksen ryhmäkuntoutusmallin kehittäminen opinnäytetyössä

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kehittää muistisairautta sairastavien asiakkaiden ryhmäkuntoutusta siten, että kotona asuminen onnistuisi pidempään. Tavoitteena oli luoda ryhmäkuntoutusmalli, joka koostettiin eri toimijoiden ryhmäkuntoutukselle antamien merkitysten avulla. Tiedontuotannon tehtävänä oli tuottaa tietoa, millaista ryhmäkuntoutusta tarvitaan, jotta kotona asuminen onnistuisi pidempään. Tietoa tuottavina toimijoina olivat muistisairautta sairastavat asiakkaat ja omaiset, heidän kanssaan työskentelevät ammattilaiset sekä esihenkilöt. Kehittämistehtävänä oli tuottaa ryhmäkuntoutusmalli muistisairautta sairastavien asiakkaiden ryhmäkuntoutuksen järjestämisestä Turun kehyskunnissa.

Muistisairautta sairastavien ryhmäkuntoutus

Kunnilla on lain mukaan velvollisuus huolehtia ikääntyneen väestön hyvinvoinnista ja itsenäisen suoriutumisen tukemisesta sekä tunnistaa toimintakyvyn heikkenemisestä aiheutuvia ongelmia ja antaa varhaista tukea. (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012, 2. §.) Kansallinen muistiohjelma kiinnittää huomioita kuntoutuksen oikea-aikaisuuteen toimintakyvyn, elämänlaadun ja voimavarojen tukemiseksi. Kotona asumisen onnistuminen mahdollisimman pitkään edellyttää kuntoutuksen lisäämistä ja monimuotoistumista. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2012, 7–14.)

Opinnäytetyön tulosten perusteella muistisairautta sairastavien ryhmäkuntoutuksella tuetaan toimintakykyä kokonaisvaltaisesti. Ryhmässä voidaan kuntouttaa useampaa asiakasta samanaikaisesti kuin yksilökuntoutuksessa, jolloin työntekijäresurssi riittää paremmin. Ryhmäkuntoutuksen tulee sisältää fyysistä ja kognitiivista harjoittelua sekä tukea psyykkistä ja henkistä hyvinvointia ja sosiaalisia taitoja. Ryhmäkuntoutuksen tulisi antaa merkityksellisyyden tunteita ja osallisuuden kokemuksia.

Suomen nykyisissä palvelurakenteissa muistikuntoutusta ei ole huomioitu riittävästi. Muistisairautta sairastavien asiakkaiden määrän kasvaessa kyse on kansallisesti vakavasta ja merkittävästä asiasta. Organisoidulla ja tavoitteellisella ryhmäkuntoutuksella voidaan vastata muistisairautta sairastavien asiakkaiden lisääntyvän määrän aiheuttamaan haasteeseen yhteiskunnassa. Muistisairauksien hoidon kustannusten arvioidaan Suomessa olevan lähes miljardi euroa ja omaishoidon kustannuksien kanssa yli kaksi miljardia euroa vuodessa. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020b.)

Lisäksi tuloksena kehittämisprosessiin osallistuneiden ammattilaisten kokemusten perusteella tuli esille, että hyvinvointialueille pitäisi perustaa ammattilaisista koostuvia muistikuntoutusverkostoja, joiden toiminta auttaisi asiakkaiden tasa-arvoista palveluiden saantia ja palvelun laatua. Verkoston sisällä ammattilaiset voisivat joustavasti siirtyä ryhmäkuntoutuksen tarpeen mukaan lähelle asiakasta. Tällöin asiakkaalle voidaan löytää toimintakykynsä mukaan oikeanlainen ryhmä helpommin. Toiminnan organisoiminen asiakas- ja tarvelähtöisesti mahdollistaa paremman tuloksellisuuden. Verkoston ammattilaiset tekisivät kuntoutumisen suunnitelmat yhdessä asiakkaan ja hänen läheistensä kanssa. Verkosto tekisi monialaista yhteistyötä ja esimerkiksi yhteisiä materiaalipankkeja voisi hyödyntää kuntoutusryhmissä. Muistikuntoutusryhmien kuntoutuksen pitää olla näyttöön perustuvaa, kokonaisvaltaista, moniammatillista ja terapeuttijohtoista. Muistikuntoutusryhmiä tarvitaan koko muistisairautta sairastavan asiakkaan kuntoutuspolun varrella. Alla olevassa kuviossa on esitetty yhteenvetona opinnäytetyön tuloksena syntynyt muistikuntoutuksen ryhmäkuntoutusmalli.

Kuvio 1. Kehittämisehdotukset muistikuntoutuksen toteuttamiseksi