Merkityksellinen arki hoivakodissa

Hoivakotiin joutuminen edustaa usein vaihetta, jolloin tunne oman elämän merkityksellisyydestä voi kadota. Varsinkin aluksi, kun henkilö ei enää ole kotonaan, mutta ei myöskään tunnista itseään vielä hoivakodin asukkaaksi. Luovia menetelmiä hyödyntävät ryhmät voivat auttaa oman tilan tai merkityksellisyyden tunteen löytämisessä uudessa elinympäristössä.

Luovuudella mielekästä arkea hoivakodin asukkaille sekä henkilökunnalle

Kun ikääntynyt muuttaa asumaan hoivakotiin, hänen psykososiaalinen tasapainonsa muuttuu väistämättä. Tämä saattaa aiheuttaa sen, että iäkäs kokee itsensä tarpeettomaksi ja riippuvaiseksi toisten avusta. Asumisen hoivakodissa koetaan helposti olevan kontrolloitua ja tapahtumaköyhää. Usein hoivakodeissa asuvat ikäihmiset kuvaavat hoivakotiin muuton laskevan heidän elämänlaatuaan sekä vähentävän heidän yksityisyyttään ja oman arvon tunnetta. Myös joitakin positiivisia vaikutuksia on kuvattu; iäkkäiden kokema itsensä arvostaminen ja fyysinen toimintakyky lisääntyvät usein hoivakotiin muuton myötä. (Bradshaw ym. 2012, 429–440.)

Merkityksellisen elämän peruspilareihin kuuluu mahdollisuus toimia oman elämänsä aktiivisena kokijana. Tarve aistia, kokea ja vaikuttaa itseä koskeviin asioihin tai tehdä omaan elämään liittyviä päätöksiä ei katoa iän myötä.  Toive kuulluksi tai nähdyksi tulemisesta voi jopa lisääntyä. Ikäihmiselle on tärkeää, että on olemassa paikka, missä tulee kuulluksi ja arvostetuksi. On tärkeää saada merkitys ja arvostusta eletylle elämälle. Kun on selvitetty ikääntyneiden, heidän omaistensa sekä hoitohenkilökunnan käsityksiä hyvästä ja mielekkäästä arjesta hoivakodissa on monessa tutkimuksessa päädytty samankaltaisiin lopputuloksiin. (Esim. Bradshaw ym. 2012, 431–436; Korhonen ym. 2015, 8–12; Slettebø ym. 2017, 722–723; Peoples ym.  2020, 2315–2316.) Kuvioon 1 on koostettu iäkkäiden, omaisten sekä hoitohenkilökunnan tarpeita sekä toiveita mielekkäälle arjelle hoivakodissa.

Kuvio 1. Iäkkäiden, omaisten sekä hoitohenkilökunnan tarpeet ja toiveet mielekkäälle arjelle hoivakodissa (Bradshaw ym. 2012,431–436; Korhonen ym. 2015, 8–12; Slettebø ym. 2017, 722–723; Peoples ym. 2020, 2315–2316) (Kuvio: Sanna Soini)

Laurea, Haaga-Helia ja Metropolia ammattikorkeakoulujen keväällä 2021 käynnistyneen Elossa! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä ‑hankkeen lähtökohtana on ajatus hoivakotien ja luovan alan toimijoiden välisestä yhteistyöstä, jossa vahvistetaan taidelähtöisten menetelmien – musiikki, kuvallinen ilmaisu ja draama — rakentumista pysyväksi osaksi hoivakotikulttuurien toimintamallia. Hankkeessa kartoitetaan Helsingin Seniorisäätiöön kuuluvien hoivakotien nykytilaa ja toiveita tulevaisuuden toiminnalle. Toisessa vaiheessa luovan alan ammattilaiset toteuttavat teemoittain työpajoja hoivakodeissa. Lisäksi he kehittävät ja toteuttavat taidepalvelukonsepteja hoivakotiympäristössä. Hankkeen toivotaan tarjoavan hoivakotien asukkaille kokemuksellisia taide-elämyksiä ja asettavan asukkaat avoimeen sekä dialogiseen suhteeseen elinympäristönsä kanssa.  Hoivakotien henkilökunnalle taiteen läsnäolon toivotaan tuovan uutta näkökulmaa heidän päivittäisiin kohtaamisiinsa asukkaiden kanssa. Samalla luovien työpajojen ohjaajat saavat mahdollisuuden kehittää omaa asiantuntijuuttaan. Luovien työpajojen avulla tuetaan ikääntyneen autonomiaa, osallisuutta sekä yksilöllistä hoitoa ja samalla edistetään ikääntyneiden kokemusta merkityksellisestä arjesta hoivakodissa.

Luovat menetelmät oman näköistä elämää tukemassa

Luovia menetelmiä voidaan käyttää mielekkään arjen luomisen työkaluna ja niiden hyödyistä ikääntyneen elämänlaadulle sekä toimintakyvylle on olemassa jo runsaasti tutkimusta (mm. Hanneman 2005; Noice ym. 2014; Broome ym. 2017; Robertson & McCall 2018; Bradfield 2020).  Luovien toimintojen käyttäminen vaikuttaa positiivisesti iäkkään fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. (Robertson & McCall 2018, 1156–1157; Evans ym. 2022, 22).  Osallistuessaan iäkäs pääsee tutustumaan muihin asukkaisiin, saa kokemuksen itsenäisestä päätöksenteosta ja samalla mielekästä tekemistä. Luovia menetelmiä hyödyntävät ryhmät voivat olla paikkoja, joissa voi erottautua omaksi itsekseen ja tunnustella, mikä on itselle ominta. Luova toiminta voi myös tarjota uudenlaisen roolin tai roolien ottamisen paikan. Uusille luoville elämyksille altistuminen voi antaa toivoa, edustaa jatkuvuutta ja antaa syyn suunnitella tulevaa. (Strandman-Suontausta 2013, 160; Koponen ym. 2018, 65–71.)

Taide saattaa aistikokemuksen myötä herättää tekijässään myös ristiriitaisia tunteita.  “En tykkää” — tai “Ai noinkin voi ajatella!” ‑elämykset voivat olla juuri se, mikä pitää mielen virkeänä ja ehkäisee tunteiden jähmettymistä, haluttomuutta tai väsymystä. Luovaan prosessiin liittyvä yllätyksellisyys pitää aistit ja tunteet hereillä sekä antaa mahdollisuuden uusien, rikkaiden ja elävien tunteiden kokemiseen. Taiteellisen tekemisen kautta voi käsitellä ja jäsentää myös vaikeitakin tunnekokemuksia ja omien tunteiden moninaisuus tulee eläväksi. (Bethell 2013, 65.) Kun tekijä saa toteuttaa taidetta niiden merkitysten puitteissa, joita itse ajattelee taiteeseen liittyvän, tarjoaa luova tekeminen kiinnittymisvälineen omaan elämään.  Ohjatun taidekokemuksen ei tulisi koskaan olla liian tiukkaan ennalta loppuun asti määritelty. On tärkeää jättää tilaa mielen ja oman maailman yksilöllisille merkityksille. Jos taidekokemus määritellään etukäteen liian valmiiksi, ei tekijän erityislaatuiselle jää tilaa.

Luovaa toimintaa hoivakodissa. Kuva: Satu Bethell.

Luova toiminta luo tilaa yhteydelle

Luovan toiminnan terapeuttinen ulottuvuus näyttäytyy itsetutkiskeluna, uusien asioiden omaksumisena ja uuden maailmasuhteen luomisena. Taidekokemus on tila, jossa henkilökohtainen muuttuu yhteisesti jaetun kokemuksen kautta yhteiseksi kokemukseksi. Taide tuo yhteen ja luo yhteyden yhteisöön kuuluvien kesken. (Strandman-Suontausta 2013, 161).   Saman pöydän äärellä on mahdollista irtautua rutiineista ja altistua toisen katseelle – tulla näkyväksi.  Nähdyksi tuleminen on yksi taiteen sosiaalisuuden ulottuvuus. Taiteen tekeminen on heittäytymistä, joka on mahdollista turvalliseksi koetussa ympäristössä. (Pusa 2012, 62–63.) Luottamuksen myötä syntyvä sosiaalinen vuorovaikutus mahdollistaa kohtaamisen ja vuorovaikutteisen tekemisen. Kun toiminta on luoteeltaan yksilön itsemääräämisoikeutta arvostavaa, luova toiminta luo tilaa tunneyhteydelle muiden osallistujien kanssa.


Kirjoittajat:

Sanna Soini, hoitotyön lehtori, Elossa! ‑hankkeen projektipäällikkö, Laurea ammattikorkeakoulu

Satu Bethell, sosiaalialan lehtori, Elossa! ‑hankkeen Luovalehtori, Laurea ammattikorkeakoulu

Artikkelikuva: Sandeep Singh / Unsplash


Lähteet:

Bethell, S. 2013. Tunteva kuva. Opinnäytetyö taiteen muuttavasta voimasta. MA. Kuvataidekoulutuksen muuntokoulutus. Aalto-yliopisto.

Bradshaw, S, Playford, E & Riazi, A. 2012. Living well in care homes: a systematic review of qualitative studies. Age and Ageing 41, Volume 41, Issue 4, July 2012, 429–440.

Bradfield, E. 2020. Subjective experiences of participatory arts engagement of healthy older people and explorations of creative ageing. Public Health 198, 53–58.

Broome E, Denning T, Shneider J & Brooker D. 2017. Care staff and the creative arts: exploring the context of involving care personnel in arts interventions. International Psychogeriatrics 29 (12), 1979–1991.

Evans S.C, Bray J & Carabedian C. 2022. Supporting creative ageing through the arts: the impacts and implementation of a creative arts programme for older people. Working with Older People 26(1), 22–30.

Hanneman B.T 2006. Creativity with Dementia Patients Can Creativity and Art Stimulate Dementia Patients Positively? Gerontology 52: 59–65.

Koponen T, Honkasalo, M‑L & Rautava, P. 2018. Cultural plan model: integrating cultural and creative activities into care units for the elderly. Arts & Health 10(1), 65–71.

Korhonen A, Holopainen A, Jylhä V & Siltanen H. 2015. Hoitohenkilökunnan käsityksiä ikääntyneiden hoitotyön nykytilasta. Hoitotyön tutkimussäätiö. Raportti 1/2015.

Noice T, Noice H & Kramer A.F. 2014: Participatory arts for older adults: a review of benefits and challenges.  The Gerontologist 54 (5), 741–753.

Peoples H, Pedersen L F & Moestrup L. 2020. Creating a meaningful everyday life: Perceptions of relatives of people with dementia and healthcare professionals in the context of a Danish dementia village. Dementia 19(7) 2314–2331.

Pusa, T. 2012. Harmaa taide. Taiteen ja vanhuuden merkityssuhteita. Aalto-yliopiston julkaisusarja. Doctoral Dissertations 89/2012. Helsinki: Unigrafia. Viitattu 25.4.2022. https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/20105

Robertson J.M & McCall V. 2018. Facilitating creativity in dementia care: the co-construction of arts-based engagement. Ageing & Society 40, 1155–1174.

Slettebø Å, Sæteren B, Synnøve C, Lohne V, Rehnsfeldt A W, Tolo Heggestad A. K. ym. 2017. The significance of meaningful and enjoyable activities for nursing home resident’s experiences of dignity. Scand J Caring Sci 31; 718–726.

Strandman-Suontausta, P. 2013. Vapautta vai vaikuttavuutta? Kuvataiteeseen perustuva palvelu hoivalaitosyhteisölle. Aalto-yliopiston julkaisusarja. Doctoral dissertations 28/2013. Helsinki: Unigrafia.