“Huolipuheesta kohti ikäystävällisiä toimintatapoja” — Kokemuksia osaamisyhteisöpilotista

Karelia-ammattikorkeakoulun ikäystävällinen elinympäristö osaamisyhteisöpilottiin osallistui syksyllä 2022 toimijoita julkiselta, yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta sekä koulutuksesta. Yhteisössä oli mukana 7–10 osallistujaa. Osaamisyhteisössä mukana olleet Varakoti Varpusen toimitusjohtaja Sari Salo ja vastaavaa sairaanhoitaja sekä Karelian Ikäosaamisen kehittämisen ja johtamisen YAMK-koulutuksen opiskelija Nina Turpeinen osallistuivat pilotin jälkeen haastatteluun, jossa kysyttiin heidän kokemuksiaan osaamisyhteisöpilottiin osallistumisesta.

Haastattelussa tuli selväksi, että kentän toimijoiden mukaan yhteistyötä ja yhteisöllisiä rakenteita tarvitaan yhä enemmän ikääntymiseen liittyvissä ratkaisuissa, esimerkiksi ikäihmisten asumisessa ja arjessa, palveluiden järjestämisessä monitoimijaisesti sekä ylipäätään kehittämistyössä. Erilaiset alueet ja ympäristöt tulee huomioida ikäystävällisen elinympäristön kehittämisessä. Sari Salo ja Nina Turpeinen näkevät, että Kareliassa Tikkarinteen kampuksella pilotoitua ikäystävällinen elinympäristö ‑osaamisyhteisötoimintamallia voitaisiin hyödyntää niin alueellisena kehittämistoimintana kuin myös koulutuksen ja eri alojen toimijoiden yhteisenä areenana. Monialaista otetta ja toimijoita ikääntymisen teeman ympärillä tarvitaan.

Kuka ja mistä?

Sari Salo: toimitusjohtaja, Varakoti Varpunen Oy, Lieksa

Vastaa kaikesta Varpusen toiminnasta ja toiminnan kehittämisestä kokonaisuudessaan.

Nina Turpeinen: vastaava sairaanhoitaja, Varakoti Varpunen Oy, Lieksa

Toimii Varpusessa lähihoitajien esihenkilötyössä, valmistunut Karelia-ammattikorkeakoulun Ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK-koulutuksesta 2023, opinnäytetyö kytkeytyi ikäystävällisen maaseudun kehittämiseen, eli myös osaamisyhteisöpilotin teemaan.

Kerro kokemuksestasi Karelian osaamisyhteisöpilotissa? Miksi osallistuit? Mikä yllätti? Mitä ajatuksia osaamisyhteisötyöskentely herätti?

Sari: Osallistuin ikäystävällinen elinympäristö ‑osaamisyhteisöpilottiin, koska ikäihmiset ja heidän elämänsä, arkensa ja olemisensa kiinnostavat minua. Olen kiinnostunut siitä, mihin maailma on menossa, minkälaisia kehitysnäkymiä ikääntymisen ilmiössä on nähtävillä ja minkälaisia innovatiivisia ideoita voidaan löytää ikäystävällisen elinympäristön kehittämiseksi. Pohdin, että miten ikäihmisille voidaan mahdollistaa mielekäs ja turvallinen arki.

Teemana ikäystävällinen elinympäristö ‑osaamisyhteisössä käsitelty ikäystävällinen maaseutu ei tullut uutena tai yllättävänä asiana. Maaseudun ikäihmisten elinympäristöön liittyvät realiteetit ovat tiedossa. Ikääntyminen maaseudulla on omanlaistaan verrattuna kaupunkeihin.  Toisaalta onpa alue mikä tahansa, ikääntymiseen liittyy omia kysymyksiään, kuten ikäihmisten merkityksellisen elämän ja arjen tukeminen.

Osaamisyhteisötyöskentely vahvisti entistä enemmän käsitystäni erilaisten mahdollisuuksien olemassaolosta, joita ikäystävällisen elinympäristön kehittämiseksi on saatavilla. Esimerkiksi erilaisia innovatiivisia palveluita voitaisiin ottaa käyttöön entistä enemmän myös maaseudulla.

Osaamisyhteisötyöskentely oli helppoa ja jouhevaa. Tilassa, jossa työskentelimme Tikkarinne-kampuksella, oli käytössä uutta ja nykyaikaista teknologiaa, joka teki työskentelystä sujuvaa ja vaivatonta. Esimerkiksi käsin kirjoitetut muistiinpanot näytöltä saatiin suoraan sähköiseen muotoon. Osaamisyhteisössä tuli myös kokemus, että ikäihmisten palveluita ja esimerkiksi apuvälineitä voidaan kehittää monella eri tavalla ja eri alojen toimijoiden kanssa.

Nina: Olen samaa mieltä kuin Sari. Lisäksi omassa YAMK- opinnäytetyöni kytkeytyy ikäystävällisen maaseudun teemaan ja senkin vuoksi osallistuminen osaamisyhteisöpilottiin kiinnosti. Maaseutualueiden ikäihmisten hyvinvointi on myös kiinnostava näkökulma. Omat kokemukseni maaseutualueiden kotisairaanhoitajana vuosien ajan ennen Varpusessa työskentelyä ovat taustalla.

Osaamisyhteisössä oli vaivatonta olla, keskusteluilmapiiri oli hyvä ja avoin, käsiteltävät aiheet olivat mielenkiintoisia. Yhteisössä oli miellyttävä tunnelma ja kaikenlaisia ajatuksia voitiin jakaa. Koin opettajien ja koulutuksen edustajien läsnäolon hyvänä asiana, ja myös eri alojen edustusta oli paikalla. Osaamisyhteisössä tuli kokemus, että olemme kaikkien yhteisen asian äärellä. Eniten osaamisyhteisötoiminnassa yllätti se, että työelämän edustajia oli melko vähän paikalla. Olisin kaivannut vielä enemmän eri alojen toimijoita mukaan, esimerkiksi it‑, rakennus- tai palvelualoilta.

Kiinnostavana kysymyksenä jäin pohtimaan muun muassa sitä, miten maaseudun alueiden ikäihmisten hyvinvointia voitaisiin kehittää esim. teknologioiden avulla?

Miten voit hyödyntää osaamisyhteisökokemuksiasi omassa työssäsi?

Sari ja Nina: Isoin anti osaamisyhteisökokemuksissa on siinä, että eri toimijoiden nimet saivat kasvot. Olemme sitä mieltä, että yhteistyötä tulisi tehdä entistä enemmän puolin ja toisin. Vastavuoroisuus on tärkeää eri toimijoiden kesken.

Ikäystävällisen maaseudun sisältöjen näkökulmasta vanhustyötä voitaisiin kehittää paljon. Esimerkiksi teknologiaosaamista tarvitaan entistä enemmän hoitotyössä. Pohdimme myös, voisiko osaamisyhteisötoimintamallin ideaa hyödyntää esimerkiksi paikallisten vapaaehtoisjärjestöjen kanssa vaikkapa Lieksassa? Avoimen osaamisyhteisön koollekutsuminen olisi hienoa. Näin voitaisiin saada paikallistoimijat kokoon. Toimintatapana osaamisyhteisötoiminta voisi olla hyvä myös Varpuselle yrityksenä sen oman kehittämistyön näkökulmasta.

Opiskelijayhteistyö voisi myös mahdollistua luontevasti osaamisyhteisötoiminnan myötä. Harjoittelupaikkoja esimerkiksi Varpusessa on tarjolla runsaasti, mutta opinnäytetyöideoihin tarvitaan tekijöitä. Osaamisyhteisötoiminnassa voisi kehkeytyä kiinnostavia innovatiivisia opinnäytetyöaiheita, joita voisi työstää osana osaamisyhteisön toimintaa. Osaamisyhteisöajattelun ja ‑toiminnan voisi siis viedä maakuntiin. Opiskelijoiden kiinnostuminen maakunnan eri toimijoiden tarjoamista työ- ja harjoittelumahdollisuuksista voisi syttyä osaamisyhteisötoiminnan kautta. Esimerkiksi sairaanhoitaja- ja geronomiopiskelijoita tarvittaisiin maakunnissa. Maakunnissa ja Joensuun ympäristökunnissa on yksityisiäkin toimijoita, julkinen sektori ei pysty huolehtimaan ikääntymiseen liittyvistä kysymyksistä yksin.

Verkostoiduitko osaamisyhteisössä ja mitä ajatuksia osaamisyhteisö herättää verkostoitumisen näkökulmasta?

Sari: Verkostoituminen jäi vähäiseksi osallistujamäärän vuoksi, mutta osallistujien kasvot tulivat tutuiksi. Osaamisyhteisötoiminnassa voisi olla enemmän osallistujia ja eri alojen toimijoita, jotta verkostoituminen laajenisi. Myös yrityksiä, esim. koodareita, it-alan edustajia, rakennus- ja palvelualojen toimijoita olisi hyvä olla mukana mahdollisissa tulevaisuudessa järjestettävissä osaamisyhteisöissä.

Nina: Minulla on samoja ajatuksia kuin Sarilla. Osaamisyhteisö on hyvä keino verkostoitua, jos osallistujia on paljon.

Miten osaamisyhteisötyöskentelyä voisi muulla tavoin hyödyntää?

Sari: Osaa misyhteisötyöskentely voisi toimia paikkakunnan tai alueen eri toimijoiden kanssa. Osaamisyhteisössä voisi testata saisivatko kehittämisideat tuulta alleen ja lähtisivätkö keskustelut ja ideat jalostumaan eteenpäin. Myös osaamisen kehittämisessä osaamisyhteisöllä on mahdollisuus toimia esimerkiksi osaamisen tarpeiden näkyväksi tekijänä. Osaamisyhteisön kehittämis- ja tulevaisuusorientaatio tukee henkilöstön osaamisen kehittämistä.

Nina: Kattava vastaus. Lisäksi osaamisyhteisössä voidaan työskennellä kohti yhteistä päämäärää. Esimerkiksi eri paikallistoimijoilla on yhteinen tavoite ja yhteinen asia. Osaamisyhteisössä voitaisiin toisaalta vahvistaa myös saman alan toimijoiden yhteistyön tekemistä, kokemuksien ja ajatusten jakamista, jonka tavoitteena on hyvä asuinympäristö ikäihmisille.

Miten osaamisyhteisötoimintamallia voitaisiin hyödyntää yhteiskunnallisissa ikääntymiseen liittyvissä kysymyksissä?

Sari ja Nina: Tärkeää on, että tulevaisuudessa ikäihminen nähtäisiin yksilönä, elävänä ihmisenä, joka kykenee moneen ja tarvitsee asioita. Olemme yhä terveempiä entistä pidempään. Unohdettaisiin ikä ja nähtäisiin ikäihmiset aktiivisina toimijoina. Nykyään painotetaan aivan liikaa hoitoa ja hoivaa, tämä kulttuuri on ollut vallalla kauan. Osaamisyhteisötoimintamallissa voitaisiin kehittää esimerkiksi erilaisia yhteisöjä. Tähän voitaisiin ottaa mallia muista maista. Olisiko meillä tulevaisuudessa erilaisia ikäystävällisiä yhteisöjä ja elinympäristöjä? Byrokratiaa tulisi vähentää sosiaali- ja terveysalalla, toimijoita ja asuinympäristöjä tulisi olla erilaisia. Olisi tärkeää, että yhteiskunta tukisi vapaaehtoistyötä ja ‑tekijöitä, esimerkiksi ikäihmisiä, opiskelijoita, työssäkäyviä. Lähdettäisiin miettimään ihan uudestaan asuinympäristöjä. Pois huolilähtöisestä ajattelusta. Näitä toimintatapoja, kulttuuria ja palveluita asioita voisi kehittää eri alojen toimijoiden yhteistyössä osana osaamisyhteisötoimintaa.

Nina: Tärkeää olisi, että yhteiskunnassa haluttaisiin nähdä sairauden takana oleva ihminen persoonana ja ihmisenä, jolla on yksilöllinen elämäntilanne ja tausta.

Sari: Lisään vielä, että työikäiset hakevat merkityksellistä elämää ja työtä, miksi ikääntyneet eivät voisi hakea ja saada merkityksellistä elämää?

Mitä toiveita sinulla on ammattikorkeakoululle osaamisyhteisötoimintaan liittyen?

Sari: Osaamisyhteisöpilotti oli hyvä pienimuotoinen kehittämisprosessi. Rohkeasti vain laajentamaan osaamisyhteisötoimintaa, eri alojen ja koulutusten ja myös eri toimijoiden yhteistyötä mukaan, niin julkiset kuin yksityiset ja erikokoiset toimijat. Mahdollisuudet ovat vaikka mihin!

Yhä enemmän pitäisi hakea sukupolvien välisiä yhteyksiä ja elinympäristöjä, esim. asuinalueita, myös digiasiat tulisi huomioida.

Kirjoittaja:

Terhi Myller, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu