Osaamisyhteisöt ja tutkimusperustaisuus oppimisen mahdollistajina
Tutkimuskeskusteluissa ja erilaisissa sosiaalisen median puheenvuoroissa on yhä enemmän puheenvuoroja vanhustyön tutkimusperustaisten menetelmien ja käytäntöjen kehittämisestä ja toisaalta myös niiden tarpeista kentällä. Tässä kirjoitelmassa pohdin osaamisyhteisötoimintamallin mahdollisuuksia geronomiopiskelijan tutkimusperustaisten käytäntöjen haltuunottamisessa. Pohdinta perustuu Karelia-ammattikorkeakoulun EAFS-hankkeessa kehitettyyn HYRRÄ-osaamisyhteisötoimintamallin ja 2022 alkaneen Karelian geronomi AMK ‑koulutuksen opetussuunnitelman reflektointiin. Osaamisyhteisömalli on yhteiskehitetty Wengerin (2009) osaamisyhteisö (community of practice) ‑ajattelun pohjalta.
Osaamisyhteisöajattelun lähtökohdat
Osaamisyhteisöajattelun juuret voidaan paikantaa vuosikymmenien päähän. Etienne Wengerin (1998, 2009) määritelmän mukaan osaamisyhteisön (tai joissakin yhteyksissä käytäntöyhteisön) muodostavat ihmiset, jotka osallistuvat yhteisoppimisen prosessiin ja jakavat yhteisen tavoitteen. Osaamisyhteisöt ovat ryhmiä, joiden toimijoilla on yhteinen intohimo johonkin asiaan tai yhteinen huolenaihe. Osaamisyhteisöä kuvaa myös se, että osaamisyhteisö toimii yhteisönä paremmin kuin yksilöt voisivat toimia yksinään. Osaamisyhteisön toiminta perustuu vuorovaikutukseen, joka on yhteisössä säännöllistä.
Osaamisyhteisön periaatteena on, että se voi kokoontua vain sen vuoksi, että yhteisön jäsenet oppivat toisiltaan yhteisestä toiminnasta. Toisaalta osaamisyhteisön oppiminen voi olla myös vuorovaikutuksen satunnainen tulos. Kaikkia yhteisöjä ei myöskään voida kutsua osaamisyhteisöiksi. Esimerkiksi naapurusto voi olla osaamisyhteisön kaltainen, mutta ei välttämättä ole sitä. Wenger määrittelee osaamisyhteisölle kolme perustavaa laatua olevaa ominaisuutta (taulukko 1), jotka ovat identiteetti, yhteisö ja käytäntö.
Taulukko 1. Osaamisyhteisön piirteitä Wengerin (2009) mukaan
| Identiteetti | – Yhteiseen tavoitteeseen perustuva identiteetti. – Toimijat ovat sitoutuneita yhteisön toimintaan. – Arvostetaan kollektiivista osaamista ja opitaan toisilta. – Osaamisyhteisön identiteettiin liittyvät piirteet eivät välttämättä näy yhteisön ulkopuolisille toimijoille, eivätkä he välttämättä tunnista näitä piirteitä. |
| Yhteisö | – Vuorovaikutus osaamisyhteisön toimijoiden kesken on välttämätöntä. – Toisten auttaminen, tiedon jakaminen ja suhteiden rakentaminen liittyvät yhteisön toimintaan. – Yhdessä oppiminen. |
| Käytäntö | – Osaamisyhteisön toimijat ovat käytännön toimijoita. – Heillä on yhteinen resurssivalikoima, esimerkiksi kokemuksia, tarinoita, työkaluja ja toimintatapoja ongelmanratkaisuun. – Osaamisyhteisön toimijat luovat ja kehittävät yhdessä osaamisyhteisönä erilaisia käytäntöjä. |
Tiivistettynä, osaamisyhteisö muodostuu saman tavoitteen jakavista ihmisistä, jotka ovat ja toimivat vuorovaikutuksessa keskenään. Tämän toiminnan myötä ajatellaan syntyvän dialogia, joka mahdollistaa kehittämistoiminnan.
Tutkimusperustaiset käytännöt ikäihmisten palveluissa
Tutkimusperustaiset käytännöt sosiaali- ja terveydenhuollossa ovat olleet runsaasti puheenaiheina sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän rakenneuudistuksen yhteydessä. Muun muassa hallituksen esityksessä (HE 5/2020) laiksi sosiaalihuoltolain muuttamisesta todetaan, että valtakunnallisia sosiaalityön käytäntöjä tukevia toimintarakenteita tarvitaan. Lisäksi tarvittaisiin käytäntöjen kehittämistutkimusta työelämän kanssa. Tutkimusnäyttöön perustuvat toimintasuositukset (”käypä sosiaalityö”) ja niiden kehittymisestä vastaava rakenne puuttuvat sosiaalityöstä. (HE 5/2020.)
Terveydenhuollon puolella näyttöön perustuvuutta on määritelty. Näyttöön perustuvalla terveydenhuollolla tarkoitetaan kokonaisuutta, joka muodostuu tiedon tarpeen tunnistamisesta, tiedon tuottamisesta, näytön kokoamisesta ja levittämisestä sekä käyttöönotosta. Tavoitteena on turvata näyttöön perustuvan terveydenhuollon keinoin palveluita tarvitsevien ihmisten hyvä hoito ja tasa-arvoinen kohtelu sekä sosiaali- ja terveydenhuollon resurssien oikeanlainen kohdentaminen. (Hotus 2023, ref. Jordan ym. 2016.) Sosiaalityön tutkimuksen valtionrahoituksesta säätäminen lainsäädännöllä (Sosiaalihuoltolaki 2020/449, 60 c §; Sosiaali- ja terveysministeriön asetus yliopistotasoisen sosiaalityön tutkimuksen rahoituksesta annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen muuttamisesta 200/2022, 1 §), on konkreettinen toimenpide tutkimusperustaisen rakenteiden vahvistamisen suuntaan.
Sosiaalialalla näyttöön perustuvia käytäntöjä on toistaiseksi hajanaisesti käytössä, mikä juontaa juurensa muun muassa edellä kuvattuihin rakenteellisiin lähtökohtiin. Käytännön työssä ikäihmisten palveluita järjestettäessä ja tuotettaessa huomioitavaa kuitenkin on, että sosiaalihuoltolain (2022/1280) 15 §:ssä edellytetään, että sosiaalityön vaikuttavuutta seurataan. Vaikuttavuuden seuraaminen edellyttää puolestaan tutkimusperustaista työkulttuuria, esimerkiksi yhtenäisiä tutkimusperustaisia rakenteita, työotetta, asiakastyön prosessia ja ‑menetelmiä (ks. Myller 2022, 184). Keskustelua ja tutkimus- ja kehittämistyötä tutkimusperustaisuudesta tulee edelleen jatkaa ja tehdä aktiivisesti.
Tutkimusperustaisuus voidaan rinnastaa näyttöön perustuviin käytäntöihin (evidence-based practices), joilla esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2023) mukaan tarkoitetaan parasta saatavilla olevaa tieteellisen tiedon harkittua käyttöä sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasta koskevissa päätöksissä. Parhaaseen mahdolliseen tietoon perustuvan toiminnan avulla vähennetään riskiä käyttää rajallisia resursseja palveluihin, joiden teho on huono tai puuttuu, tai jotka voivat olla suorastaan haitaksi. Socca-sosiaalialan osaamiskeskuksen (2023) mukaan ikäihmisten palveluissa hyödynnetään vaikuttavuuden arvioinnissa etupäässä terveydenhuollossa kehitettyjä mittareita.
Laissa ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012, 15 a §) säädetään RAI-arviointivälineistön käytön vaatimuksesta. RAI-arvioinnissa huomioidaan laajasti ja kokonaisvaltaisesti ihmisen elämän eri osa-alueita ja asiakas osallistuu itse oman tilanteensa arviointiin (THL 2023b). Toisaalta enenevästi myös sosiaalityössä ja sosiaalialan kontekstissa vaikuttavuuteen on kiinnitetty huomiota. Esimerkiksi Hanna Ristolaisen (2022) väitöstutkimuksessa ikäihmisten osallistavan ryhmämuotoisen palveluohjauksen on todettu olevan vaikuttavaa. Myös kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa vaikuttaviksi interventioiksi ikäihmisten sosiaalialan työssä ovat osoittautuneet esimerkiksi omaishoitajien osaamisen lisääminen ja ikäihmisten ahdistuksen ja masennuksen vähentäminen ja ikäihmisten kivun ja nivelvaivojen hoitaminen. Palveluohjauksen interventioita ja erilaisia monimuotoisia interventioita suositellaan ikäihmisten palveluihin, sillä niiden vaikuttavuus on havaittu. (McCallion & Ferretti 2010, 68–70.)
Hyrrä – ikäystävällisyyden osaamisyhteisö Kareliassa
HYRRÄ-osaamisyhteisön toimintamalli on osa Karelian strategista tavoitetta ikäystävällisyyden edistämiseksi. Karelia-ammattikorkeakoulussa on pilotoitu vuosina 2022–2023 muun muassa ikäystävälliset elinympäristöt ‑osaamisyhteisön toimintaa. Tarkoituksena on ollut juurruttaa EAFS-hankkeessa tuotettua ikäystävällisyyden osaamisyhteisötoimintamalli HYRRÄÄ osaksi Karelia-ammattikorkeakoulun TKI- ja koulutustoimintaa. Osaamisyhteisöt ovat kokoontuneet erilaisten teemoja äärelle ja tapaamiset on järjestetty Karelia-ammattikorkeakoulun tiloissa. Osallistujina ovat olleet niin ikäihmiset, järjestöjen, koulutuksen, julkisen ja yksityisen sektorin edustajat, kuten myös opiskelijat. Lisäksi osaamisyhteisötoimintaa on laajennettu virtuaaliseksi: ikäystävällisyyden Howspace-osaamisyhteisö on avattu.
Geronomi AMK ‑koulutuksen opetussuunnitelman painopisteitä
Geronomi AMK:n osaamisessa korostuvat monialaiseen gerontologisen tietoperustaan kytkeytyvät osaamissisällöt sekä esimerkiksi ohjaus- ja palvelujärjestelmäosaaminen. Geronomin osaaminen sijoittuu kansallisessa tutkintojen osaamiskokonaisuuksien viitekehyksessä asteikolle kuusi. Geronomi on sosiaalihuollon ammattihenkilö (Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 817/2015, 8 §). Geronomin tehtäväkenttänä voi olla erilaisia sosiaali‑, terveys- ja kuntoutusalan ympäristöjä. Asiakastyön kysymyksissä voidaan sivuta erilaisia sosiaali- ja terveydenhuollon aloihin liittyviä teemoja, ikäihmisen elettyyn elämään, arkeen ja sen hetkiseen tilanteeseen liittyviä moninaisia asioita. Esimerkiksi palveluohjaus on eräs mahdollinen geronomin työnkuva.
Karelia-ammattikorkeakoulun geronomikoulutuksen opetussuunnitelman painopisteinä ovat ikäystävällinen yhteiskunta, sosiokulttuurinen vanhustyö ja aktiviinen, terve ja toimintakykyinen ikääntyminen. Näiden lisäksi opetussuunnitelmassa juonteina ovat esimerkiksi green care, näyttöön perustuvuus ja moniammatillisuus.
Esimerkkinä ohjausprosessin harjoittelu osaamisyhteisöviitekehyksessä
Geronomin työtehtävät voivat painottua gerontolologiseen osaamiseen, ohjausosaamiseen, monialaiseen arviointiosaamiseen, gerontologiseen hoiva‑, hoito- ja kuntoutusosaamiseen tai johtamis- ja kehittämisosaamiseen (Suomen geronomiliitto 2023) riippuen toimintaympäristöstä ja työnkuvasta. Seuraavassa pohdin esimerkkinä ohjausprosessin harjoittelua osaamisyhteisöviitekehyksen avulla. Tässä osaamisessa korostuvat ohjausosaaminen, monialainen arviointiosaaminen ja gerontologinen osaaminen.
Osaamisyhteisötoiminta sisältää useita oppimista edistäviä periaatteita. Esimerkiksi osaamisyhteisön toimijoiden yhteinen tavoite ja samalla rakentuva yhteinen identiteetti voivat toimia opiskelijan ammatillisen kasvun vahvistajana ja tutkimusperustaisen ajattelun ja toiminnan tukena. Myös vuorovaikutus, avoin dialogi ja yhteisoppiminen voivat syventää oppimista. (Wenger 2009.) Opiskelijat ja muut osaamisyhteisöön osallistuvat voivat tuoda toimintaan omia kokemuksiaan, ajatuksiaan, käsityksiään ja näkemyksiään. Tämä mahdollistaa moniäänisen vuoropuhelun ja samalla käytäntöjä voidaan harjoitella yhdessä.
Osaamisyhteisössä rakentuu kyseisen yhteisön yhdessä oppimisen myötä omanlaistaan (osaamisyhteisö)työ-/toimintakulttuuria. Yhdessä oppimisen merkityksen tiedostaminen ja sen myötä sanattomien ja sanallisten ”sopimusten tekeminen” ohjaa koko osaamisyhteisön toimintaa. Tämä voi auttaa myös myöhemmin oman työn kehittämisessä ja työyhteisöön liittyvässä kehittämisessä, kun geronomi siirtyy kentälle ja työelämään. Osaamisyhteisössä kaikki osallistujat ovat yhteisen asian äärellä ja fasilitoijina.
Lisäksi osaamisyhteisössä mahdollistuvat esimerkiksi erilaisten työelämäläheisten kysymysten äärelle pysähtyminen ja erilaisten vaihtoehtojen pohtiminen. Kun työskentelyyn liitetään erilaisia tutkimusperustaisuutta vahvistavia elementtejä, esimerkiksi käsiteltyyn ilmiöön liitettävä aiempi tutkittu tieto, käsillä olevaan caseen tai tehtävään liittyvien tavoitteiden sanoittaminen, tutkitusti vaikuttaviin menetelmiin tutustuminen, niiden harjoittelu ja soveltaminen, niin osaamisyhteisö toimii rakenteena, jossa esimerkiksi tutkimusperustaista ohjausotetta voidaan turvallisesti pohtia ja harjoitella. Käytännössä esimerkiksi case-tapaukset kuvitteellisessa ikäihmisten palveluiden kontekstissa, esimerkiksi erilaisissa asumispalveluissa, asiakasohjauksessa, kuntouttavassa päivätoiminnassa ja niin edelleen, voisivat toimia työelämäläheisinä harjoitteina. Ikäystävällinen yhteiskunta, sosiokulttuurinen vanhustyö ja aktiivinen, terve sekä toimintakykyinen ikääntyminen tuovat osaamisyhteisötoimintaan laajemman viitekehyksen ja linssit, joiden läpi konkreettisia taitoja voidaan harjoitella.
Osaamisyhteisöviitekehyksen avulla voitaisiin siten harjoitella ja syventää erilaisia osaamistavoitteita, sillä osaamisyhteisötoiminta mahdollistaa yhteisöllisen oppimisen, vuorovaikutuksen, käytännöllisten asioiden tarkastelun ja uuden tiedon muodostamisen. Osaamisyhteisötoiminnan avulla opittua toimintatapaa ja uusia oivalluksia voidaan siirtää ja ottaa käyttöön myös ”oikean elämän” konkreettisissa tilanteissa. (Ks. Wenger 2009.)
Pohdintaa
Erilaisten tutkimusperustaisten käytänteiden kriittinen pohdinta on ajankohtaista ja tulevaisuudessa entistäkin tärkeämpää. Tutkimusperustaisissa tai näyttöön perustuvissa menetelmissä ei ole kyse vain yksittäisistä koulutussisällöistä tai opintopisteistä, vaan ajattelutavasta ja näkökulmista, joita sosiaalialan työ tarvitsee (HE 5/2020) käytänteisiinsä. Tutkimusperustaisuudessa on kyse myös laadukkaiden ja oikea-aikaisten palveluiden mahdollistamisesta ja samalla tiedontuottamisesta esimerkiksi johtamisen ja kehittämisen tueksi. Sosiaalialalla voitaisiin ottaa analyyttiseen tarkasteluun muiden alojen (esimerkiksi hoitotyö ja kuntoutus) hyviä ja toimivia näytötön perustuvia käytänteitä.
Asiakkaiden näkökulmasta tutkimusperustaisuudessa kyse on yksilöllisten tilanteiden huomioimisesta parhaaseen mahdolliseen tietoon pohjautuen. Geronomikoulutuksessa tuleekin varmistaa opiskelijoiden riittävä näyttöön perustuva osaaminen. Tätä puoltavat ovat muun muassa lainsäädäntö (esim. RAI, vaikuttavuuden seuraamisen velvoite), gerontologinen monialainen tietoperusta geronomin osaamisen pohjana, ja kentällä jo käytössä olevien erilaisten näyttöön perustuvien käytänteiden huomioiminen, sekä kehittämis- ja tutkimustyö, jota aiheeseen liittyen on tehty paljon. Ikäihmisten laadukas hoiva ja asiakasturvallisuuden toteutumisen huomioiminen ovat keskeisiä tekijöitä.
Sosiaalialan tutkimusperustaisissa käytänteissä tulee olla mukana sosiaalialan ilmiöiden monimuotoisuuden, kontekstuaalisuuden ja yhteisö- ja yhteiskuntanäkökulmien huomioiminen. Edelleen tarvitaan lisää ja eri tavoin tutkittua tietoa, jota voidaan käyttää ja soveltaa esimerkiksi geronomiopiskelijan oppimispolulla.
Kirjoittaja:
Terhi Myller, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
HE 5/2020 laiksi sosiaalihuoltolain muuttamisesta
Hotus 2023. Hoitotyön tutkimussäätiö. Näyttöön perustuva terveydenhuolto. https://www.hotus.fi/nayttoon-perustuva-terveydenhuolto/ Luettu 7.2.2023
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012.
Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 817/2015.
Mccallion, Philip & Ferretti, Lisa. A. 2010. Social work & aging: The challenges for evidence-based practice. Journal of the American Society on Aging, vol 34 (1), 66 – 71.
Myller, Terhi 2022. Sosiaalityön ammatillinen työkulttuuri suhdeperustaisena sosiaalityönä maaseudulla ja kaupungissa. University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 286.
Ristolainen, Hanna 2022. Ikäihmisten palveluohjausmallien vaikuttavuus: monimenetelmällinen vaikutusten ja prosessin arviointi. University of Eastern Finland. Faculty of Social Sciences and Business, Department of Health and Social Management.
Socca 2023. Sosiaalihuollon vaikuttavuus. https://www.socca.fi/kehittamishankkeet_ja_verkostot/sosiaalihuollon_vaikuttavuus/vaikuttavuuden_arviointi_ikaantyneiden_palveluissa Luettu 7.2.2023
Sosiaalihuoltolaki 1301/2014.
Sosiaali- ja terveysministeriön asetusyliopistotasoisen sosiaalityön tutkimuksen rahoituksesta annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen muuttamisesta 200/2022.
Suomen Geronomiliitto 2023. Geronomin kompetenssit. https://www.suomengeronomiliitto.fi/geronomi/kompetenssit Luettu 7.2.2023
THL 2023a. Näyttöön perustuvat tuki- ja hoitomenetelmät. https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyspalvelut/terapeuttiset-menetelmat-ja-terapiapalvelut/nayttoon-perustuvat-tuki-ja-hoitomenetelmat Luettu 7.2.2023
THL 2023b. Tietoa RAI-järjestelmästä. https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/palvelutarpeiden-arviointi-rai-jarjestelmalla/tietoa-rai-jarjestelmasta Luettu 7.2.2023
Wenger, Etienne 1998. Communities of Practice: Learning as a Social System. System’s thinker. https://participativelearning.org/pluginfile.php/636/mod_resource/content/3/Learningasasocialsystem.pdf Luettu 7.2.2023
Wenger, Etienne 2009. Communities of practice – a brief introduction. https://www.projecttimes.com/wp-content/uploads/attachments/communities-of-practice‑1.pdf Luettu 7.2.2023