Moni suunnittelee työuraansa tarkasti, mutta työuran viimeiset vuodet eivät useinkaan sisälly tähän suunnitteluun. Tässä artikkelissa ehdotetaan eri näkökulmia eläköitymisvaiheen suunnitteluun. Mikäli koet olevasi eläkeläisoletettu, tämä artikkeli on sinua varten.

Kävin äskettäin katsomassa Cats-musikaalia ja sain nauttia Grizabellan tunteita herättävästä Memory-kappaleen tulkinnasta. T.S.Eliotin kirjaan ”Old Possum’s book of Practical Cats” perustuva, Andrew Lloyd- Webberin säveltämä musikaali on kaunis kuvaus elämän eri vaiheista ja kokemuksista: on iloa, tanssia, pelkoa ja menetyksiä. Grizabella on vanha, ehkä hiukan raihnainen, parempia päiviä nähnyt kissa. Laulullaan hän hakee muiden kissojen hyväksyntää, haikailee nuoruuttaan ja pyrkii myös siirtymään hyvällä tavalla seuraavaan elämään. Näyttämöllä Grizabella liikkuu vaivalloisesti ja huonossa ryhdissä, mutta välillä ryhti suoristuu ja hän nosta ylpeästi päätään edetessä kohti seuraavaa elämänvaihetta. Grizabellan vanhaa olemusta ei löydy T.S. Eliotin alkuperäisteoksesta, koska tämä olisi ollut liian pelottavaa lapsille. Vanhuutta pidettiin pelottavana, ehkä jossain määrin tämä vallitsee vieläkin. Hän poisti tämän takia kahdeksan riviä, rivit, jotka leskensä Valerie Eliot toimitti Andrew Lloyd-Webberille säveltämisen yhteydessä (Cryer 2008).

Eläkeläisoletetun identiteetti

Moni meistä voi varmaan samaistua Grizabellaan. Veto on poissa, mutta sitten taas mennään eteenpäin, koska täytyy jaksaa. Jaksamiseen vaikuttaa moni tekijä, eikä vähiten alati muuttuva toimintaympäristömme ja samanaikaiset muutokset. Mutta voiko olla myös niin, että elämänvaihe vaikuttaa jaksamiseen? Energiataso ei ehkä ole sama kuin kaksikymmentä vuotta sitten? Onko mahdollisesti niin, että biologisella iällä on merkitystä? Tämän artikkelin tavoite on ehdottaa näkemyksiä elämänvaiheeseen, jossa ympäristö ja itse muovaamme identiteetin eläkeläisoletetulle. Valitsin sanan eläkeläisoletettu kuvaamaan ihmistä vaiheessa, jolloin yhteiskunta päättää, että kansalaisella on oikeus siirtyä työelämästä eläkkeelle. Tämä vaihe on monivivahteinen, ja tähän vaikuttavat monet tekijät kuten terveys, taloudellinen tilanne, asenne ja persoonallisuus. Mainitsen näitä mutta syvempi, tutkimuksellinen ja kriittinen pohdinta jää toiselle foorumille. Tavoitteena on auttaa meitä jokaista suunnittelemaan myös uramme loppuvaihetta, jotta voimme ylpeästi tarkastella minkälaisen perinnön jätämme työelämälle. En halua puhua hiipumisesta tai vetäytymisestä, vaikka siltä tuntuisi tai haluaisi tuntuvan. Tarvitaan proaktiivisuutta, jopa radikaalia otetta ja rohkeutta sanoittaa tätä vaihetta kokemuksen syvällä rintaäänellä. On aika luoda itselleen eläkkeelle-jäämistrategia tai mahdollisesti ikääntymisstrategia. Kuten strategioille käy, niitä voidaan aina päivittää.

Vaiheita ja siirtymiä voi määritellä Mayerin mukaan eri tavalla (Mayer 2004). Usein sosiologiassa tarkastellaan vaiheita kolmen mekanismin kautta. Ne voidaan määritellä joko systeemisesti tai toimijuuden kautta (Mayer 2004).  On hyvä muistaa, kuten Arnett (2016) kuvaa, eri vaiheiden kulttuurisidonnaisuutta, elämänvaiheet kun ovat erilaisia eri kulttuureissa. Kohli (1985) on kritisoinut liiallista kronologisuutta elämänvaiheiden kuvauksissa, vaikka esimerkiksi Arnett (2016) painottaa, että vaiheiden tarkka määrittely helpottaa yhteiskunnallisten instituutioiden eri palvelujen ennakoitavuutta, kuten esimerkiksi koulutuksen suunnittelussa.

Haluan tässä artikkelissa pohtia lähemmin yksilön toimijuutta eläköitymisen elämänvaiheessa. Olemmeko passiivisia, organisaatioiden ja systeemien objekteja siirtyessämme tähän vaiheeseen? Vai voimmeko aktiivisesti vaikuttaa? Tänä päivänä on enemmän vaihtoehtoja jäädä eläkkeelle. Voit jäädä eläkkeelle syntymävuotesi osoittamana alimman eläköitymisiän mukaan tai sinun täytyy jäädä eläkkeelle, kun ylin mahdollinen eläkeikä on saavutettu. Urasi viimeisen vaiheen kokemukset muodostuvat työympäristösi ja sinun vuorovaikutuksesi lopputuloksena. Tähän voit vaikuttaa aktiivisesti.

Eläkkeelle siirtyminen

Steiner ja Amabile (2022) tuovat tutkimuksessaan esille esimerkkejä, miten eläkkeelle siirtymisen vaiheessa rakennetaan jo tulevaa eläköitymistä. Heidän tutkimuksensa tuloksena syntyi teoreettinen malli, jota voi hyödyntää tarkasteltaessa sekä työuraa että eläköitymistä. Mielenkiintoista on tarkastella Steinerin ja Amabilen (2022) tutkimustulosten teemoja. Nämä auttaa työuran loppuvaiheen suunnittelussa. Voimme keskittyä nykyhetkeen ja erityisesti työelämän haasteisiin (present-focused life cognitions. 13) tai nähdä eläköityminen työuran ja yhteiskunnallisen kontribuution jatkona (global-dominant life construal s. 10). Ehkä kehitämme ja suunnittelemme valmiiksi rutiineja ja eläkeaikaa varten (quotidian-dominant life construal s. 11). Eläkkeelle siirtymistä voidaan myös suunnitella tekemisen kautta, vaikka samalla nähdään tämä vaihe mahdollisuutena syventää omaa henkistä kasvua (integrated life construal s. 13).

Nämä teemat innostivat pohtimaan suomalaista sanontaa ”kuolla saappaat jalassa”. Eläköitymisvaihetta ei dramatisoida vaan siihen hivuttaudutaan (present-focused life cognition). Ehkä joku meistä päättää löytää uran loppuvaiheessa uusia rutiineja, ehkä jopa harrastusten muodossa, jotta eläkkeellä ei tylsistyisi (quotidian-dominant life construal).  Hyvinvoinnin kannalta onkin erityisen tärkeätä, että ei jää tyhjän päälle. Liikunta, ystävät, perhe ja mielekkäät harrastukset luovat yleensä hyvän perustan kaikissa elämänvaiheissa, myös eläköitymisvaiheessa. Jaksamiseen vaikuttaa myös mielekkäät kohtaamiset elämänvaiheesta riippumatta (Cleary & Horsfall, 2016). Ja on myös hyvä muistaa, että eläköityminen on mahdollisuus, ja koettu terveys paranee eläkkeellä (Stenholm 2018).

Mikä on eläkeläisoletetun identiteetti?

Loosin & Ekströmin (2014) artikkelissa ja Suokannaksen väitöskirjassa (2008) kuvataan eri kulutuskulttuurin rakentamia identiteettikonstruktioita. Näitä identiteettikonstruktioita eläkeläisoletettu voisi hyödyntää luodessaan oman siirtymävaiheensa. Identiteettikonstruktiot on nimitetty seuraavalla tavalla: ”seniori”, ”radikaali”, ”ikinuori”, ”hedonisti” ja ”suunnannäyttäjä”. Seniorina vetäydyt aktiivisesta roolista, radikaalina muutat käytänteitä ja nouset jopa barrikadeille, ikinuorena pyrit nuorekkuuteen mahdollisimman pitkään, hedonistina nautit elämästä valitsemallasi tavalla, ja suunnannäyttäjänä jaat elämänkokemuksesi näyttäen muille mahdollisia valintoja. Ehkä et valitse ainoastaan yhtä näistä, vaan teet tästä sopivan sekoituksen jo eläkeläisoletettuna. Eläkeläisenä tiedät, mikä on strategiasi.

Työelämässä eläköityminen on osa arkea, ja erilaisia valmennusohjelmia on rakennettu. Tämä on hyvä suunta, jota on syytä kehittää jatkuvasti. Ikä on resurssi, ja on hyvä välttää itse stereotypiointia (self-stereotyping), jotta ympäristön odotuksiin vastataan (Hummert 2011). On hyvä muistaa, kaikissa elämänvaiheissa, ettemme häpeä ikäämme, vaan olemme tietoisia myös siitä, minkälaisia odotuksia ja vaikutuksia ikämme tuo mukanaan. Voimme silloin vaikuttaa ja välttää sitä, mitä Margaret Gullette kuvaa kirjassaan “Ending Ageism or How not to Shoot Old People” vuodesta 2017. Kirjan sitaatti sopii hyvin tähän loppuun “perhaps age-shaming figures any time we suspect that we might be less wanted than heretofore” (Gullette 2017, 164). Ikääntyminen ja eläköityminen ei ole häpeä.

Disclaimer: En ole jäämässä eläkkeelle mutta saatan olla eläkeläisoletettu.

Kirjoittaja:

Maria Ekström, yliopettaja, Laurea ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Arnett, J. 2016. Life stage concepts across history and cultures: Proposal for a new field on indigenous life stages. Human Development, 59(5), 290–316. https://doi.org/10.1159/000453627

Cleary, M. & Horsfall, J. 2016. Kindness and Its Relevance to Everyday Life: Some Considerations for Mental Health Nurses. Issues in mental health nursing, 37(3), 206–208. doi:10.3109/01612840.2016.1140546

Cryer, M. 2008. Love Me Tender: The Stories Behind the World’s Favourite Songs. Exisle Publishing Ltd. Titirangi, Auckland, New Zealand.

Hummert, M. 2011. Chapter 16 — Age Stereotypes and Aging.   249–262 https://doi.org/10.1016/B978‑0–12-380882–0.00016–4.

Kohli, M. 1985. Die Institutionalisierung des Lebenslaufs. Historische Befunde und theoretische Argumente [The institutionalization of the life course. Historical evidence and theoretical arguments]. Kölner Zeitschrift für Soziologie und Sozialpsychologie, 37, 1–29

Loos, E. and Ekström, M. 2014. Visually representing the generation of older consumers as a diverse audience: Towards a multidimensional market segmentation typology. Participations, 11(2), 258–273.

Mayer, K.U. 2004. Whose lives? How history, societies, and institutions define and shape life courses. Research in Human Development, 1, 161–187. doi:10.1207/s15427617rhd0103_3

Morganroth-Gullette, M. 2017. Ending Ageism or How not to Shoot Old People. Rutgers University Press. ISBN: 9780813589299.

Steiner, J. and Amabile, T.M., 2022. What do I make of the rest of my life? Global and quotidian life construal across the retirement transition. Organizational Behavior and Human Decision Processes, 171, 104137 1–28.

Stenholm S. 2018. Eläköityminen mahdollisuutena. Pääkirjoitus. Duodecim 134, 533–534. https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo14237.pdf

Suokannas, M. 2008. Den anonyma seniorkonsumenten identifieras. Om identitetsskapande processer i en marknadsföringskontext. Helsingfors: Skrifter utgivna vid Svenska handelshögskolan nr 185.

Artikkelikuva: cottonbro studio, Pexels