Yhteiskehittämisellä kohti osaamisyhteisön toimintamallia

Käytännöllä Wenger tarkoittaa esimerkiksi puhetapoja, jotka liittyvät jaettuihin kokemuksiin ja voimavaroihin. Yhteinen viitekehys ylläpitää sitoutumista yhteiseen oppimiseen. Käytäntöyhteys mahdollistaa yhteisen tekemisen ja siitä oppimisen. Ikäystävällisyyden osaamisyhteisössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi yhteistä arvoperustaa, jaettuja kokemuksia ikäihmisten hyvinvoinnin tilasta ja voimavarakeskeistä näkökulmaa ikääntymisen ilmiöihin. Yhteistä viitekehystä on hahmoteltu mm. ikäystävällisyyden kehittämisen tarkoitusta ja painopisteitä määriteltäessä.

Yhteisö tuo oppimiselle perustan kuulumisen kokemuksen kautta. Yhteisöllä Wenger viittaa sosiaaliseen rakenteeseen, jossa osallistujan toimintaa ja osaamista pidetään tärkeänä. Tästä syntyvä kuulumisen kokemus tukee sitoutumista yhteisön toimintaan. Ikäystävällisyyden osaamisyhteisön lähtökohtana on ollut yhteisön toimijoiden moninaisuus roolien, taustojen, kokemusten ja osaamisen näkökulmista. Moninaisuuden ajatukseen on sisäänrakennettu erilaisten lähestymistapojen kunnioittaminen, joka myös vahvistaa kuulumisen kokemusta.

Identiteetti liittyy Wengerin osaamisyhteisöajattelussa toimijoiden henkilökohtaiseen kokemukseen itsestä osana osaamisyhteisön kontekstia sekä yhteisen oppimisen merkitykseen oman identiteetin rakentumiselle. Wenger kirjoittaa oppimisen merkityksestä joksikin tulemiselle. Identiteetin näkökulmaa ei eksplisiittisesti pohdittu ikäystävällisyyden osaamisyhteisön kehittämisen alkuvaiheessa.

Merkitykset liittyvät kokemukselliseen oppimiseen: mitä merkityksiä oppimisessa syntyy ja miten ne liittyvät omaan kokemusmaailmaan. Ikäystävällisyyden osaamisyhteisön suunnittelussa tämä lähtökohta otettiin tavallaan annettuna: toimijoiden omat merkityksenannot ja kokemukset olisivat yhteisen oppimisen ja kehittämisen keskiössä.

Ikäystävällisyyden osaamisyhteisön kehittämisen yhtenä tavoitteena on ollut monialaisuuden vahvistaminen. ikääntymisen ilmiöt kiinnittyvät moniin elämänalueisiin ja sitä kautta monien alojen tietoperustaan ja osaamiseen. Myös tästä näkökulmasta osaamisyhteisöajattelu on hedelmällinen lähtökohta. Wenger (1998, 109, 114) luonnehtii rajojen syntymistä osaamisyhteisön kehittymisen luontaisena piirteenä: jaettu käytäntö, identiteetti ja merkityksenanto kokoavat yhteisöä yhteen, ja samalla erilleen muista konteksteista. Myös Wenger-Trayner ja Wenger-Trayner (2015, 17) kuvaavat osaamisyhteisöjen ”maisemaa” moninaiseksi: rajat ovat väistämättömiä, ja erilaiset käytännöt ja niiden perustalle rakentuvat osaamisyhteisöt ovat ”minikulttuureja”.

Vastapainona rajojen syntymiselle Wenger (emt.) näkee osaamisyhteisön tehtävänä yhteyksien ja suhteiden rakentamisen muihin yhteisöihin. Parhaimmillaan nämä yhteydet voivat ylittää rajoja ja avata uusia oppimisen tiloja. Käytäntöyhteys voi olla osaamisyhteisölle avain rajojen rikkomiseen: yhteiset ilmiöt ja käytännöt voivat tuoda toimijat yhteisen kehittämisen, ja vastavuoroisen oppimisen, äärelle. Wenger-Trayner ja Wenger-Trayner (emt. 18) näkevät rajoilla piilevän potentiaalia uuden, odottamattomankin, oppimiselle. Heidän mukaansa rajojen ylittämiseen liittyy aina kysymys siitä, kuinka merkityksellisiä oman yhteisön ja käytännön näkökulmat ovat muille. Nämä ajatukset nostavat esille pohdintoja monialaisen yhteiskehittämisen haasteista ja mahdollisuuksista. Tarvitaan osaamisalueiden rajojen ja moninaisuuden tunnistamista, rajoille tulemista – ja osaamisyhteisön rakentamista.

Osaamisyhteisön toimintamallin yhteiskehittäminen

Osaamisyhteisön toimintamallia kehitettiin vuoden 2021 alusta maaliskuuhun 2022. Toimintamallin pilotointi käynnistyi vuoden 2022 alussa.

EAFS-hankkeen toimijat (luvussa 1 mainitun KAFS-työryhmän toimijoiden lisäksi hankkeen projektipäällikkö Heli Makkonen ja Pirjo Vesa) kehittivät toimintamallia yhteiskehittämisen menetelmillä. Ensi vaiheessa keskusteltiin yhteisistä tavoitteista ja osaamisyhteisötoiminnan luonteesta. Osaamisyhteisö-lukupiirin tapaamisiin kokoonnuttiin neljä kertaa helmi-huhtikuun 2021 aikana.

Osaamisyhteisön toimintamallin kehittämistä varten kerättiin ideoita Miro-alustalla. Työskentely perustui kysymyksiin:

• minkälainen olisi hyvä, hyvin toimiva, osaamisyhteisö
• mitä osaamisyhteisöltä odotetaan, toivotaan ja unelmoidaan; mikä olisi unelmien osaamisyhteisö

Osaamisyhteisön luonnetta ja merkitystä pohdittiin mm. seuraavasti:

Se koostuu jäsenistä, jotka tuovat oman osaamisensa ryhmän käyttöön, ja yhdessä tästä voi syntyä jotakin uutta.

Aiheeseen liittyvän tekemisen, kehittämisen ja osaamisen kokoamista yhteen.

Osaajien yhteisöä, osaajat tulevat yhteen ja kehittävät yhdessä, jakavat uutta osaamista, hakevat yhteisiä kehittämisaihioita

Pidettiin tärkeänä yhteisen keskustelun herättämistä, vaikuttamista, heikkojen signaalien esille nostamista ja yhteistä oppimista. Yhteinen tahto, into, keskinäinen luottamus ja avoin kommunikaatio nousivat esille osaamisyhteisölle tärkeinä piirteinä. Moniammatillisuus ja monialaisuus sekä verkostojen merkitys korostuivat. Kokemusosaajien osallistumista osaamisyhteisön toimintaan pidettiin tärkeänä. Osaamisyhteisön yhteisöllinen luonne korostui pohdinnoissa: tuotiin esille kollektiivisen uteliaisuuden, kollektiivisen älykkyyden ja kollektiivisen luottamuksen merkitys.

Miroon kertynyttä aineistoa tarkasteltiin ja täydennettiin yhdessä. Aineiston jäsentämiseksi kaivattiin teoreettista viitekehystä, jonka avulla saataisiin aikaan käytännön toiminnassa sovellettava osaamisyhteisön toimintamalli.

Osaamisyhteisön toimintamallin kehittämisen teoreettisena viitekehyksenä päädyttiin kokeilemaan Engeströmin toimintajärjestelmän mallin soveltamista. Toiminnan teoriaan ja kehittävään työntutkimukseen (Engeström 1997 ja 2002) perustuvaa toimintajärjestelmän malli valittiin osaamisyhteisön toimintamallin kehittelyn tueksi erityisesti siksi, että malli kuvaa yhteisön – Engeströmin mallissa työyhteisön – toimintaa sekä yksittäisen työntekijän toimintaa suhteessa työyhteisön viitekehykseen. Toimintajärjestelmän teoreettista mallia on sovellettu runsaasti erilaisten työyhteisöjen toiminnan jäsentämiseen ja kehittämiseen (esim. Engeström 2000, Engeström & Sannino 2012). Tämän käytännönläheisyyden nähtiin soveltuvan hyvin osaamisyhteisön toimintamallin kehittämiseen.

Lisäksi Engeström kytkee toimintajärjestelmän kehittämisen kiinteästi oppimiseen ja työn ja työprosessien muutokseen. Ekspansiivisen oppimisen teoria korostaa yhteisöjä oppijoina (yksilöiden sijaan) ja oppimisen kiinnittymistä muutosprosesseihin.  Osaamisyhteisökehittämisen näkökulmasta kiinnostavaa on myös ajatus ekspansiivisen oppimisen näkeminen rajojen ylittämisenä ja verkostojen rakentamisena erilaisten toimintajärjestelmien kesken. (Engeström 2010, 74–75, 82.) Rajojen ylittämisen merkityksellisyys kytkee toimintajärjestelmän mallin wengeriläiseen osaamisyhteisöajatteluun.

Kuvio 2. Toimintajärjestelmän malli (muk. Engeström 1987)

Toimintajärjestelmän malli rakentuu toiminnan kohteesta käsin: Mihin asiaan toiminta kohdistuu, ja mihin toiminnalla vaikutetaan. Kohteen määrittelyyn perusteella määritellään muut toiminnan osatekijät: tekijät, välineet, säännöt, yhteisö ja työnjako. Tekijät ovat toimintaan osallistuvia henkilöitä, ja välineiden avulla tekijät toimivat, vaikuttavat kohteeseen. Säännöt ovat toimintaa ohjaavia sopimuksia, tapoja, normeja ja säädöksiä. Yhteisöön kuuluvat ihmiset ja ryhmät, joiden tieto, intressit ja tavoitteet muovaavat toimintaa. Työnjako määrittelee, kuinka tehtävät on jaettu osallistujien kesken. (Engeström 1987.)

Osaamisyhteisön toimintamalli

Osaamisyhteisölle asetettuja tavoitteita tarkasteltiin Engeströmin toimintajärjestelmän mallin avulla.  Käytiin keskustelua mallin soveltamisesta suoraan osaamisyhteisön toimintamalliksi. Todettiin, että toimintajärjestelmän malli tulisi tuntea, jotta kolmiokuvio aukenisi. Haluttiin aikaansaada selkeä malli, jossa korostettaisiin osaamisyhteisön tärkeimpiä osatekijöitä.

Toimintajärjestelmän mallia päädyttiin soveltamaan siten, että osaamisyhteisön elementeiksi määriteltiin toimijat, periaatteet, työskentelytavat ja menetelmät. Pohdittiin, että näiden elementtien kuvaaminen tuottaisi olennaista tietoa osaamisyhteisön toiminnan perustaksi. Jokainen osaamisyhteisö voisi toiminnassaan pohtia osaamisyhteisön toimintamallia, käyttää sitä oman toimintansa suunnittelun tukena ja myös edelleen kehittää mallia.

Kuvio 3. Osaamisyhteisön toimintamalli

Osaamisyhteisön toimijoiksi tunnistettiin ensinnäkin ikäihmiset ja ikääntyvät, joiden tulee käyttäjälähtöisen kehittämisen ja yleisemmin osallistavan kehittämistoiminnan periaatteiden mukaisesti olla toimijoina ikäystävällisyyttä kehitettäessä. Muita toimijoita olisivat asiantuntijat ja kehittäjät, sekä työelämän että koulutuksen parista, sekä opiskelijat. Monialaisuutta korostettiin. Palvelujen ja tuotteiden tuottajat, kolmannen sektorin toimijat sekä työnantajat tunnistettiin myös tärkeiksi toimijoiksi.

Osaamisyhteisön periaatteista käytiin perusteellista keskustelua: tavoitteena oli kirkastaa tärkeimmät ja perustavimmanlaatuiset periaatteet. Dialogisuus nähtiin osaamisyhteisötoiminnan välttämättömänä perusperiaatteena. Myötätuntoisuus jäsentyi yhdeksi periaatteeksi, jotta monialaisessa, erilaisten toimijoiden osaamisyhteisössä jokainen tulisi kuulluksi ja jokaisen toimijan lähtökohtia pyrittäisiin ymmärtämään tasavertaisesti. Luottamus ja psykologinen turvallisuus nähtiin tärkeäksi periaatteeksi, jotta osaamisyhteisön toimijat pystyisivät aidosti tuomaan näkemyksiään yhteiseen kehittämistoimintaan. Osaamisyhteisötoiminnan jatkuvuuden näkökulmasta sitoutuminen ja sinnikkyys tunnistettiin tärkeiksi periaatteiksi: kehittämistyö vaatii pitkäjänteistä työskentelyä.

Osaamisyhteisön työskentelytavat pohjautuvat osaamisyhteisölle määriteltyihin periaatteisiin. Yhdenvertainen ja osallistuva työskentely monialaisesti ja moniammatillisesti, yhteisohjautuvuus sekä kansallinen ja kansainvälinen verkostoituminen ovat osaamisyhteisön keskeisiä työskentelytapoja. Todettiin myös, että osaamisyhteisöjen keskinäisen yhteistyön laajentaminen on tärkeä toimintatapa.

Menetelmistä haluttiin nostaa esille kriittinen reflektio ja arvioiva ajattelu sekä kehittämistyön menetelmien osalta luovat ja osallistavat yhteiskehittämisen menetelmät. Tutkimuksellisen kehittämistoiminnan näkökulmasta monipuoliset tiedontuotannon ja arvioinnin menetelmät ovat välttämättömiä. Esille nostettiin myös digitaaliset välineet, jotta pitkien välimatkojen alueella pystyttäisiin mahdollistamaan tasavertainen osallistuminen osaamisyhteisökehittämiseen.

Ikäystävällisyyden osaamisyhteisön toimintamallin soveltaminen

Osaamisyhteisöajattelun pohjalta ja toimintajärjestelmän mallin avulla kehitettyä ikäystävällisyyden osaamisyhteisön toimintamallia on pilotoitu vuosina 2022–2023, ja myös toimintamallin teoreettista viitekehystä on edelleen kehitetty (Makkonen & Myller 2023). Toimintamallin kehittämisprosessi on ollut merkityksellinen matka, ja KAFS-työryhmän työskentelyssä oli tunnistettavissa osaamisyhteisön piirteitä: Jaettu kiinnostuksen kohde, tietoa ja kokemuksia jakava oppiva yhteisö sekä jaettu käytäntö.

Osaamisyhteisön pilotoitu toimintamalli edustaa osaamisyhteisöajattelun soveltamista korkeakoulun ja työelämän vuoropuhelun, yhteiskehittämisen ja yhteisen oppimisen rakenteen, ikäystävällisyyden osaamisyhteisön, kehittämistyöhön. Toimintamalli ei ollut valmis vuonna 2022 eikä se ole valmis tätä kirjoitettaessa vuonna 2023. Kehittämisen haasteet eivät voikaan tulla täysin ratkaistuksi ja vastaavasti kehittämisen potentiaali ei voi koskaan tulla täysin hyödynnetyksi.

---

Kirjoittaja:

Tuula Kukkonen, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet:

Barab, S. A. & Duffy, T.M. 2000. From Practice Fields to Communities of Practice. Teoksessa Jonassen, D.H. & Land, S.M. 2000. Theoretical Foundations of Learning Environments. Lawrence Erlbaum Associates, 25–56.

Benzie, D.; Mavers, D.; Somekh, B. & Cisneros-Cohernour. 2005. Communities of Practice. Teoksessa Somekh, B. & Lewin, C. (toim.) Research Methods in the Social Sciences. SAGE Publications, 180–187.

Engeström, Y. & Sannino, A. 2012. Whatever happened to process theories of learning?

Learning, Culture and Social Interaction. Volume 1, Issue 1, March 2012, Pages 45–56

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2210656112000050 https://doi.org/10.1016/j.lcsi.2012.03.002

Engeström, Y. 2010. Activity theory and learning at work. Teoksessa Malloch, M.; Cairns, L.; Evans, K. & O’Connor, B.N. The SAGE handbook of workplace learning. Sage. London. https://www.academia.edu/2597148/Activity_theory_and_learning_at_work

Engeström, Y. 2000. Activity theory as a framework for analyzing and redesigning work

Ergonomics. 2000 Jul; vol.43 (no7): 960–74. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/10929830/    DOI: 10.1080/001401300409143

Engeström, Y. 1987. Learning by Expanding: An activity theoretical approach to develop-

mental research. Helsinki: Orienta konsultit.

Karelia-ammattikorkeakoulu. 2023. Karelia 2030 strategia. https://www.karelia.fi/wp-content/uploads/2023/08/karelia-strategia_2023-2030.pdf

Kukkonen, T. 2021. Strateginen ikäystävällisyys. IkäNYT! – Ikäosaamisen verkkojulkaisu 1/2021. Karelia-ammattikorkeakoulu. https://ikanyt.karelia.fi/2021/02/18/strateginen-ikaystavallisyys/

Makkonen, H. & Myller, T. 2023. Osaamisyhteisöajattelu Karelian strategisena kyvykkyytenä ikäystävällisen yhteiskunnan edistämisessä. Pulssi-portaali. Karelia-ammattikorkeakoulu. https://www.karelia.fi/2023/10/osaamisyhteisoajattelu-karelian-strategisena-kyvykkyytena-ikaystavallisen-yhteiskunnan-edistamisessa/

Lave, J. & Wenger, E. 1991 Situated Learning Legitimate Peripheral Participation. Cambridge University Press. http://wendynorris.com/wp-content/uploads/2018/08/Lave-Wenger-1991-Legitimate-Peripheral-Participation.pdf

Li, L.C.; Grimshaw, J.M.; Nielsen, C.; Judd, M.; Coyte, P.C. & Grahan, I. 2009. Evolution of Wenger’s concept of community of practice. Implementation Science 2009, 4:11  https://link.springer.com/article/10.1186/1748–5908‑4–11 doi:10.1186/1748–5908‑4–11

Schulte, B. 2021. The Organizational Embeddedness of Communities of Practice. Exploring the Cultural and Leadership Dynamics of Self-organized Practice. SpringerGabler.

Wenger, E. 2011. Communities of practice: A brief introduction. University of Oregon, Scholar’s Bank. https://scholarsbank.uoregon.edu/xmlui/bitstream/handle/1794/11736/A%20brief%20introduction%20to%20CoP.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Wenger, E. 1998.   Communities of Practice. Learning, Meaning and Identity. Cambridge University Press.

Wenger-Trayner, E. & Wenger-Trayner, B. 2015. Learning in a Landscape of Practice. A Framework. Teoksessa Wenger-Trayner, E.; Fentonn-O’Creevy, M.; Hutchinson, S.; Kubiak, C. & Wenger-Trayner, B. 2015. Learning in Landscapes of Practice. Boundaries, Identity and Knowledgeability in Practice-Based Learning. Routledge.