Muistisairaiden ihmisten elämänmakuinen arki

Sini Eloranta & Susanna Mört

Muistisairas ihminen on psyykkisesti, sosiaalisesti ja fyysisesti erityisen haavoittuva. Muistisairauden edetessä sairastuneet tarvitsevat asianmukaista hoitoa. Tarvitsemme rohkeutta etsiä uudenlaisia elämänmakuisia ympärivuorokautisen hoidon toteuttamisen ratkaisuja muistisairaiden ihmisten elämänlaadun turvaamiseksi. Olisiko maailmalla kehitetyistä muistikylistä kehitystyön suunnannäyttäjiksi?

Muistisairaus koskettaa

Muistisairaus koskettaa meistä useaa. Sairastuneissa on sekä työikäisiä että eläkkeelle jääneitä. Etenevää muistisairautta sairastava tarvitsee asianmukaisia sosiaali- ja terveyspalveluja. Suomessa, kuten monessa muussa eurooppalaisessa maassa, vanhuspalvelujärjestelmän ensisijainen tukimuoto on kotihoito. Taudin edetessä sairastuneet kuitenkin tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa. Noin kolmella neljästä ympärivuorokautisen kotihoidon asiakkaista on muistisairaus. (Kansallinen muistiohjelma 2012–2020. Tavoitteena muistiystävällinen Suomi.)

Muistikylät uudenlaisen ympärivuorokautisen hoidon kehitystyön innoittajina

Maailmalta löytyy paljon innovatiivisia ratkaisuja sovellettavaksi. Tunnetuin näistä taitaa olla Hollannin Hogeweyn muistikylä. Kylässä asuu noin 150 asukasta. Asukkaaksi voi hakeutua, kun muistisairaus on edennyt niin pitkälle, ettei kotona asuminen kotihoidon turvin enää ole mahdollista. Kaupungin vanhuspalvelut tekevät hoidon arvioinnin ja ohjaavat asukkaat kylän hoitojonoon. Kun asukas on muuttanut kylään, niin hän saa asua siellä elämänsä loppuun asti.

Kylän hoitokonseptin ideana on kohdata muistisairas ensisijaisesti ihmisenä, jolla on ainutkertainen elämä, ja turvata normaalin totutun elämän jatkuminen pitkäaikaishoitoon siirtymisestä huolimatta. Kylän toiminnassa huomioidaan muistisairaiden ihmisten osallisuuden toteutuminen ja nostetaan keskiöön muistisairaan ihmisen elämänlaatu ja aktiivinen toimijuus. Asunto eli koti valitaan asukkaalle elämäntapakyselyn pohjalta ja kodit on sisustettu erilaisten elämäntyylien mukaisesti. Kylässä on 23 kotia, joissa kussakin asuu 6-7 asukasta. Kodit on rakennettu niin, että niissä on asukkaalla oma huone (joissain tapauksissa kaksi henkilöä asuu samassa huoneessa), yhteinen keittiö, olohuone, kylpyhuone ja patio. Vaatehuolto ja ruoan valmistus hoituvat kodissa. Kussakin kodissa esimerkiksi käydään päivittäin jonkun/joidenkin asukkaiden kanssa kylän kaupassa hakemassa ruokatarvikkeet ja ruoka valmistetaan yhdessä.

Päiväaikaan muistikylän asukkaat voivat liikkua alueella turvallisesti ja rajoituksetta, joko omatoimisesti tai tarvittaessa avustettuina. Kylässä on tarjolla erilaisia palveluita kuten ravintola, kahvila, baari, kauppa, teatteri, kampaamo ja kerhotoimintaa. Asukkailla on mielekästä arkista tekemistä joka päivä kuten ruuan laittamista ja kaupassakäyntiä mutta myös erityisempää kerhotoimintaa tai vaikkapa teatteri- tai musiikkiesityksestä nauttimista.

Muistikylässä on tarjolla erilaisia palveluita kuten ravintola, kahvila, baari, kauppa, teatteri ja kampaamo. Kuva: Sini Eloranta.

Erityistä on se, että hoitohenkilökunnan tukena kylässä työskentelee ns. sosiaalipedagogisia hoitajia, jotka tarvittaessa tarkkailevat asukkaan ja hoitajien toimintaa ja yrittävät selvittää miksi esimerkiksi jonkun asukkaan käytös oli muuttunut ja miten siihen kannattaisi parhaalla mahdollisella tavalla vastata. Rajoittamismenetelmiä ei kylässä käytetä, vaan kuhunkin tapaukseen yritetään löytää jokin muu ratkaisu asukkaan elämänlaadun turvaamiseksi. Rauhoittavien lääkkeiden ja unilääkkeiden käyttö on vähäistä, minkä ajatellaan olevan seurausta siitä, että ihmiset ovat päivisin paljon liikkeellä ja erilaisessa mielekkäässä toiminnassa mukana.

Hollannin viitoittamana muistikyliä on noussut moneen muuhunkin maahan, kuten, Italiaan, Kanadaan (The Village Langley) ja Uuteen Seelantiin (The CARE Village). Samantyylisiä kyliä on rakennettu myös esimerkiksi Saksaan, Ranskaan, Tanskaan ja Ruotsiin. Tuoreet tutkimustulokset hoidon tuloksista ovat rohkaisevia.  Muistikylien toimintaan osallistuu myös satoja vapaaehtoisia suurella panoksella. Esimerkiksi Hollannin muistikylässä vapaaehtoisia on reilusti yli 100. Yhteisöt ovat siis vahvasti tukemassa muistisairaan ihmisen arjen mielekkyyden vai mielekkään arjen jatkumista.

Päiväaikaan muistikylän asukkaat voivat liikkua alueella turvallisesti ja rajoituksetta, joko omatoimisesti tai tarvittaessa avustettuina. Kuva: Sini Eloranta.

Muistisairailla oikeus elämänmakuiseen arkeen

Ympärivuorokautisen hoidon piiriin siirtyminen on sairastuneelle ihmiselle ja hänen läheisilleen aina iso elämänmuutos. Tarjolla tulisi olla monipuolisia asumismuotoja ja –ratkaisuja, jotta voitaisiin turvata muistisairaille ihmisille mahdollisuus elämänmakuiseen arkeen. Tärkeää muistutus Hogeweyn muistikylässä vieraillessamme oli se, että viime kädessä johtamisella ja hoitohenkilökunnan osaamisella, asenteilla ja toiminnalla sekä meillä muilla rinnalla kulkijoilla on keskeinen merkitys sille, millaiseksi muistisairaan ihmisen elämä hoitoyhteisössä ja yhteiskunnassamme muodostuu.

Lähteet:

Kansallinen muistiohjelma 2012–2020. Tavoitteena muistiystävällinen Suomi. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/72532/URN%3aNBN%3afi-fe201504226359.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Viitattu 15.2.2020)

Sini Eloranta, sairaanhoitaja, dosentti, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu
Susanna Mört, yliopettaja, liiketoimintavastaava, Turun ammattikorkeakoulu