Kirjaesittely: Mitä jos yli 65-vuotiaita ei olisi

Arja Jämsén

Ajatuskoe, millainen olisi millainen olisi maailma ilman yli 65-vuotiaita? Millainen olisi lapsiperheen arki ilman isovanhempia? Keitä olisivat järjestöjen ja yhteisöjen vapaaehtoistoimijat? Entä kulutusmarkkinat tai työelämä ilman yli 65-vuotiaita?

Gerontologin koronavuosi

Marja Jylhä pohtii uutuuskirjassaan ikääntyvää maailmaa, ikäihmisiä ja koronaa. Hän jäi kesällä 2021 eläkkeelle gerontologian professorin virasta Tampereen yliopistossa. Hän jatkaa kuitenkin tutkimista, kirjoittamista ja ajattelemista. Korona iski Jylhän viimeiseen työvuoteen.

Jylhän kirja vertautuu jännittävästi Merete Mazzarellan Syksystä syksyyn -kirjaan. Molemmat kirjoittajat ovat emerita professoreita, molemmat kirjoittavat päiväkirjanomaisesti koronavuoden kokemuksistaan ja tekevät osin samansuuntaisia havaintoja. Ero on kuitenkin silmälaseissa, joiden läpi he maailmaa katselevat, Mazzarellan tausta on kirjallisuudessa ja Jylhän gerontologiassa.

Jylhä kuvaa kirjassa korona-arkeaan, muun muassa villasukkaelämää kotona ja digikamppailua verkossa. Esimerkiksi väestön vanhenemiseen liittyvä kansainvälinen kurssi digiloikkasi kahdessa päivässä verkkoon.

Vanhuustutkija käy kirjassa kriittistä ja painavaa keskustelua tutkimuksesta, palvelujärjestelmästä, ikäasenteista ja ihmisoikeuksista. Hän totta kai pohtii hallituksen koronaohjeistuksia ja erityisesti ikärajoituksia. Menikö oikein vai hatelikkoon ja mitä ohjeistusten rivien välistä on luettavissa?

Onko vanhuus vain numero?

Ikään liittyy kysymys siitä, milloin vanhuus alkaa. Se on neuvottelukysymys, suhteellinen ja kulttuurinen asia. Jylhä ei halua samaistaa ”vanhaa” myöskään huonokuntoisuuteen. Voisiko vanha olla se, joka on nähnyt tarpeeksi tulevaisuutta? Hän puuttuu myös puheeseen, jossa iän kuvataan olevan vain numero. Numeropuheeseen piiloutuu pohjimmiltaan kielteinen ikäasenne, silloin itse asiassa kielletään ikä ja sen tuomat muutokset.

Ikäsyrjinnästä Suomessa Jylhä nostaa esille useita konkreettisia esimerkkejä. Muun muassa, ettei yli 67-vuotiailla ole oikeutta Kelan kustantamaan kuntoutuspsykoterapiaan. Ajatellaan, ettei siinä iässä tarvita enää työ- ja opiskelukyvyn parantamista. Sen ikäisellä on kuitenkin usein keskimäärin 20 vuotta toimeliasta aikaa vielä edessä. Samaan ikäsyrjinnän koriin kuuluu myös se tosiasia, että ikäihmiset syrjäytetään säännönmukaisesti mielipidekyselyistä.

Pitkäikäisyyden vallankumous

Jylhän kirja sopii kenen tahansa väestön ikääntymisestä kiinnostuneen käteen. Ja kukapa ei olisi? Maailma on vanhusten, kirjoittaa Jylhä. Yhä useammalla nuorella on edessään pitkä ikä ja vanhuus. Kokonaisuutena kirja antaa oivan katsauksen vanhuustutkimukseen ja ajankohtaiseen keskusteluun sekä teesit tulevaisuuteen.

Nostan esille kolme keskeistä viestiä. Ensinnäkin Suomella olisi varaa turvata kohtuulliset vanhuspalvelut tarvitseville. Toiseksi meidän on vihdoin ja viimein uudistettava ikäajattelua. Yli 65-vuotiaat ovat ihan eri joukko kuin sukupolvi sitten. Kolmanneksi nostan tutkimushavainnon, ettei terveys ole sairauden puuttumista, vaan tunnetta, että pärjää ihan hyvin, oli sitten 90-vuotias monisairas tai muistisairautta sairastava ihminen.

Marja Jylhä: Vanhuustutkijan korona vuosi. Myöhäiskeski-ikä ja pitkäikäisyyden vallankumous. Vastapaino. 2021.

Kirjoittaja:
Arja Jämsén, tietokirjailija, Karelia-ammattikorkeakoulun osaajapoolin jäsen