Osaamisyhteisön kokemuksia aktiivisuuden seurannan kokeilusta
Kokeilun tarkoituksena oli saada tietoa ja kokemuksia aktiivisuuden seurannan käyttämisestä asiakkaan kotiutumisen tukena. Tietoa saatiin asiakkaan asuntoon asennettujen ympäristö- ja liikeaktiivisuussensoreiden hyödyntämisestä. Asiakkaan arkea seurattiin muutamia viikkoja. Kokeilu toteutettiin uudenlaisen osaamisyhteisön toimintana.
1 Osaamisyhteisö
Kokeilua oli suunnittelemassa ja toteuttamassa osaamisyhteisö, johon kuului Siun sotesta kotiutustiimin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia, esihenkilöitä, teknologiavastaava ja palvelusuunnittelija sekä teknologia-asiantuntija Karelia-amk:sta. Lisäksi yhteisössä oli mukana teknologiayritysten edustajia. Asiakkaiden ja heidän läheistensä kokemukset tukivat osaamisyhteisön työskentelyä.
Suunnitteluvaiheen jälkeen osaamisyhteisö kokoontui kerran kuukaudessa arvioimaan kokeilun etenemistä ja havaittuja haasteita. Arvioinnin perusteella ryhdyttiin välittömästi käytännön toimenpiteisiin, jotta kokeilu eteni sujuvasti koko ajan.
Kokeilu toteutettiin Siun soten ikäihmisten palveluiden ja Karelia-amk:n EAFS ‑hankkeen (RDI Excellence in Creating an Age-Friendly Society in Remote Areas) yhteistyönä. Hankkeen yhtenä kehittämiskohteena on kokeilla uudenlaisia teknologisia ratkaisuja ikäihmisille pitkien välimatkojen alueella.
Osaamisyhteisön toteuttama kokeilu oli osa Karelia-amk:n HYRRÄ – ikäystävällisyyden osaamisyhteisöjen toimintaa. HYRRÄn osaamisyhteisöt toimivat eri teemoissa liittyen ikäystävällisyyteen. Tämä kokeilu oli osa käyttäjälähtöiset digitaaliset ja teknologiset ratkaisut teemaa.
2 Kokeilun käytännön toteutus
Osaamisyhteisö tunnisti aktiivisuuden seurannan käytännön toteuttajiksi Siilaisen kuntoutumissairaalan osastojen terapiahenkilöstön, asiakkaat, projektiasiantuntijan, kotiutustiimin työntekijät, sekä teknologiavastaavan. Kokeilun alussa laadittiin prosessikaavio, johon kuvattiin, kuka tekee ja mitä. Kaaviota muokattiin sitä mukaa, kun muutostarpeita ilmeni. Kuvassa 1 on prosessi lopputilanteessa. Aktiivisuuden seurannan sensoreista ja toteuttajien roolista sekä tehtävistä kerrotaan seuraavissa kappaleissa.
Kuva 1. Aktiivisuuden seurantaan liittyvä prosessi lopputilanteessa (kuvakaappaus).
2.1 Aktiivisuuden seurannan sensorit
Asiakkaan arkea seurattiin turvapuhelimen hälytinpainikkeella (kuva 2), johon kytkettiin päälle ns. aktiivisuuden seuranta ‑toiminnallisuus. Tämän lisäksi aktiivisuutta seurattiin erilaisilla ympäristösensoreilla (kuvat 3–4) ja asuntoon asennettavilla liikeaktiivisuussensoreilla. Taulukossa 1 kerrotaan, mitä mikäkin sensori mittaa ja mihin mittaus perustuu. Vuodevahtia ei päästy kokeilemaan, koska kokeilua varten saatu laite oli rikki. Asiakkaalle asennettiin muutamia viikkoja kestäneeseen seurantaan kaikki sensorit, jotta saatiin kokemusta, miten ne toimivat.
Kuva 2. Turvapuhelimen hälytinpainike. Päälle kytketty aktiivisuuden seuranta toiminta ei estä avun hälyttämistä. Kuva: Henna Silvennoinen.
Kuva 3. Ympäristösensori mikroaaltouunin ovessa. Laite mittaa oven avautumisia ja sulkemisia. Kuva: Jaana Nykänen.
Kuva 4. Ympäristösensori wc-istuimen kylmävesijohdossa. Sensori mittaa vesijohdossa tapahtuvaa lämpötilan muutosta. Kuva: Aleksi Kaasinen.
Taulukko 1. Kokeilussa olleet sensorit ja mitä ne mittasivat
| Sensori | Mitä mittaa | Mihin mittaus perustuu |
| Hälytinpainikkeen aktiivisuustoiminto | Liikkuminen sisätiloissa | Kiihtyvyysanturi |
| Ympäristösensori jääkaapin tai mikroaaltouunin ovessa | Oven avautuminen ja sulkeutuminen | Liike |
| Ympäristösensori suihkutilassa | Suihkukäyntien lukumäärä | Muutos ilmankosteudessa |
| Ympäristösensori wc-istuimen kylmävesijohdossa | WC-istuimen vesisäiliön tyhjeneminen | Lämpötilan muutos kylmävesijohdossa |
| Tilaan asennettu liikeaktiivisuussensori | Tilassa havaittu liike | PIR-sensori (passiivinen infrapuna-anturi), joka tunnistaa ympärillä olevan infrapunasäteilyn muutokset, joita tulee ihmisen liikkuessa. |
| Vuodevahti* | Vuoteessa vietetty aika | Vuodeanturi havaitsee siihen kohdistuvan paineen. |
Sensoreista kertyvä data tallentui raportointiohjelmaan, jossa aktiivisuus esitettiin sensoreittain erilaisina kaavioina eri aikajaksoilta. Kuvassa 5 on testihenkilön hälytinpainikkeen aktiivisuustiedot. Ohjelma ei tehnyt kuntoutukseen tai hoitoon liittyviä johtopäätöksiä tai ehdotuksia, vaan ne teki sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen.
Kuva 5. Kuvaruutukaappaus hälytinpainikkeesta kertyneestä datasta raportointiohjelmassa.
2.2 Henkilöstön perehdytys
Ennen kokeilun käynnistymistä kotiutustiimin työntekijät perehdytettiin sensoreiden toimintaperiaatteisiin ja asentamiseen (kuva 6). Tämän jälkeen oli vuorossa raportointiohjelman käyttökoulutus, johon yhdistettiin sensoreiden antaman aktiivisuustiedon tarkastelu ja tulkinta. Käytännön toteutuksen avuksi tehtiin muun muassa prosessikaavio, laite-esittelyt, ohjeet sensoreiden asentamiseen ja aktiivisuustietoa tallentavan ja havainnollistavan ohjelman käyttöön. Materiaalit tallennettiin pilveen, jolloin ne olivat kaikkien saatavilla.
Kuva 6. Henkilöstön perehdytyksessä aktivoitiin ensin sensorit, joilla asiakkaan aktiivisuutta seurataan. Kuva: Jaana Nykänen.
2.3 Asiakkaiden valinta ja löytyminen
Osaamisyhteisö määritteli, millaisia asiakkaita kokeiluun haetaan. Näitä olivat passiiviset kuntoutujat, yliaktiiviset kuntoutujat, toimintakyvyn alenemisen uhan omaavat asiakkaat sekä leikkauksen tai toimenpiteen jälkeen osastolla olevat potilaat. Lisäksi asiakkaalla tuli olla riittävät kognitiiviset taidot, jotta hän ymmärsi sensoreiden tarkoituksen.
Asiakkaita päädyttiin rekrytoimaan Siilaisen kuntoutumissairaalan osastoilta kotiutuvista asiakkaista. Osalle näiden osastojen asiakkaista alkaa kotiutustiimin toteuttama arviointijakso ja usein myös turvapalvelu, joten tuntui luontevalta ehdottaa aktiivisuuden seurannan kokeilua näille asiakkaille.
Tarkoitus oli, että osastojen terapiahenkilöstö tunnistaisi aktiivisuuden seurannasta hyötyviä ja keskustelisi heidän kanssaan alustavasti kokeiluun osallistumisesta. Mikäli asiakkaat kiinnostuisivat, osastolta ilmoitettaisiin asiakkaasta projektiasiantuntijalle, joka kävisi kertomassa asiakkaalle lisää aktiivisuuden seurannan laitteista ja kokeilun toteutuksesta.
Kuntoutusosastojen fysio- ja toimintaterapeuteilta tuli palautetta, että heidän on hankala tunnistaa mahdollisia kokeiluun osallistujia, koska ennen kotiutumista ei välttämättä vielä tiedetä, tuleeko asiakkaalle arviointijaksoa. Toimintatapaa muutettiin siten, että kotiutustiimin fysio- ja toimintaterapeutti sekä tunnistivat ne asiakkaat, joiden arvioitiin hyötyvän aktiivisuuden seurannasta.
Kokeilussa oli mukana kolme asiakasta. Kotiutustiimi nosti esiin, että kokeiluun oli haastava löytää sopivia asiakkaita. He olivat joko liian hyvä- tai huonokuntoisia. Osaamisyhteisön palaverissa pohdittiin, että aktiivisuuden seurannasta on saattanut olla vaikea kertoa asiakkaille ja heidän läheisilleen, koska käytettävät teknologiset ratkaisut ovat ammattilaisillekin uusi asia.
2.4 Laitteiden asennus ja aktiivisuustiedon käyttö
Ajatuksena oli, että kotiutustiimin henkilöstö asentaisi itsenäisesti laitteet asiakkaan kotiin. Käytännössä teknologiavastaava oli kuitenkin kotiutustiimin fysioterapeutin tai toimintaterapeutin mukana asentamassa laitteita. Läheinen pyrittiin saamaan mukaan asennustilanteeseen, jolloin hän sai samalla tiedon laitteiden toiminnasta.
Kotiutustiimin fysioterapeutti ja/tai toimintaterapeutti katsoi ja näytti asiakkaalle vähintään kerran seurantajakson aikana raportointiohjelmasta asiakkaan aktiivisuustietoa.
3 Osaamisyhteisön kokemuksia kokeilusta
Kokemukset on koottu osaamisyhteisön palavereiden muistioista ja osallistujien avoimista haastatteluista. Artikkelin kirjoittajat ovat teemoitelleet asiat aktiivisuuden seurannan hyötyihin, osallistujien ja läheisten kokemuksiin sekä tulevaisuudessa huomioitaviin asioihin (kuvio 1).
Kuvio 1. Osaamisyhteisön kokoamat teemat aktiivisuuden seurannan kokemuksiin liittyen.
3.1 Hyödyt aktiivisuuden seurannasta
Konkreettinen tieto aktiivisuudesta
Konkreettisesta aktiivisuustiedosta hyötyivät fysioterapeutti ja/tai toimintaterapeutti sekä asiakkaan läheiset. Tieto tuki kokonaiskuvaa, jonka terapeutit loivat asiakkaan toimintakyvystä. Lisäksi aktiivisuustieto toi näkyväksi ja lisäsi uskoa läheisille, että ikäihminen pärjää kotona.
Kokeilussa eräs asiakas kertoi viettävänsä tietyn aikaa vuoteessa päivän aikana.Asiakkaan läheiset ja terapeutti epäilivät, että asiakas olisi passiivisempi. Aktiivisuustieto vahvisti kuitenkin asiakkaan omaa kertomaa.
Millainen tieto arjessa on hyödyllistä
Tärkeimmäksi seurattavaksi asiaksi osaamisyhteisö nosti hälytinpainikkeen kautta saatavan aktiivisuustiedon, joka kertoo siitä, kuinka paljon ikäihminen päivän aikana liikkui kotona. Asiakkaan ruokailusta kertovaa tietoa pidettiin myös hyödyllisenä. Jääkaapin ja mikroaaltouunin oven avaamisesta saatu tieto antoi viitteitä siitä, miten asiakas söi päivän aikana. Nukkumisesta tai vuoteessa vietettyyn aikaan liittyviä tietoja pidettiin tärkeänä, vaikka niistä ei tässä kokeilussa saatu tietoa.
3.2 Tulevaisuuden näkökulmia
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten osaaminen
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten perusosaamiseen kuuluu asiakkaan toimintakyvyn kokonaisvaltainen tunteminen. Tulevaisuudessa, kun erilaisia uudenlaisia digitaalisia ja teknologisia ratkaisuja otetaan käyttöön, tulee ammattilaisen tuntea ja tunnistaa myös erilaisten laitteiden toimintaperiaatteet. Asiakkaalle tulee yksilöllisesti valita hänen toimintakykyään ja kuntoutumistaan tukevat ratkaisut sekä päättää kuinka kauan seurantaa tehdään. Tässä kokeilussa ammattilaisen piti miettiä esimerkiksi sensoreiden asennuspaikat.
Organisaation prosessit
Aktiivisuuden seurannan käytön laajentuessa tulee sopia, kuka seuraa asiakkaasta kertyvää aktiivisuustietoa ja reagoi siihen. Tässä kokeilussa oli mukana fysioterapeutti ja toimintaterapeutti sekä kotiutustiimin lähi- ja sairaanhoitajia. Terapeutit hyödynsivät aktiivisuudesta kertynyttä dataa jonkin verran, mutta hoitajat eivät yhtään.
Myös laiteasennusten toteutuksesta on sovittava. Asentaminen vaatii asiakkaan tuntemista, sensorien toimintaperiaatteen ymmärrystä ja tietämystä siitä, mitä kaikkea asennustilanteessa on huomioitava. Pohdittavaksi tulee, keskitetäänkö asennukset vai tekevätkö niitä myös yksittäiset ammattilaiset. Molemmissa vaihtoehdoissa on omat hyvät ja huonot puolet. Organisaation rakenne ja prosessit vaikuttavat siihen, mikä on toimivin ratkaisu.
3.3 Osallistujien kokemukset
Haastattelujen perusteella asiakkaiden kokemus oli, että sensorit eivät häirinneet heidän arkeaan. Yksi asiakas oli epävarma, oliko aktiivisuustietoa käyty hänen kanssaan läpi. Toinen asiakas kertoi, että aktiivisuustietoa käytiin läpi, mutta hän ei muistanut siitä sen tarkemmin. Asiakas koki kuormittavaksi sen, että kerralla käytiin läpi paljon asioita: sekä aktiivisuustietoa että kotiutumiseen liittyviä seikkoja.
Erään asiakkaan läheinen totesi, että aktiivisuuden seuranta on kehityskelpoinen idea, kun ikääntyvien määrä kasvaa. Läheinen mietti sitä, miten hänen ikäisensä tulevaisuudessa hoidetaan. Aktiivisuustiedosta läheinen muisti pylväskuviot ja wc-käyntien määrän.
4 Yhteenveto
Kokeilussa havaittiin, että konkreettinen tieto liikkumisesta sisällä, ruokailusta ja vuoteessa vietetystä ajasta on hyödyllistä.
Ammattilaisen tulee osata lukea ja käyttää aktiivisuustietoa asiakkaan kuntoutumisen ja kotona asumisen tukena. Saatavaa tietoa tulee osata yhdistää omaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen arviointiin ja havainnointiin asiakkaan toimintakyvystä. Ammattilaisen tulee myös ymmärtää laitteen toimintaperiaate.
Tulevaisuudessa tulee sopia organisaation sisällä, kenen työtehtäviin kuuluu seurata aktiivisuustietoa ja reagoida muutoksiin. Tärkeää on myös asiakkaiden osallistaminen aktiivisuustiedon hyödyntämiseen.
Kirjoittajat:
Elina Kerätär, projektipäällikkö EAFS ‑hanke & teknologia-asiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Jaana Nykänen, palvelusuunnittelija, Siun sote
Teknologia-osaamisyhteisössä mukana: Aleksi Kaasinen (teknologia-vastaava, Siun sote), Kaija Turpeinen (fysioterapeutti, Siun sote), Satu Björn (toimintaterapeutti, Siun sote), Tarja Hirvonen (projektisuunnittelija, Siun sote), Elisa Raatikainen (palveluesimies, Siun sote) ja Leena Ilvonen (palveluvastaava, Siun sote), kokeiluun osallistuneet asiakkaat ja heidän läheisensä.