Uutta ajattelua vanhenemiseen ja vanhuuteen

Vanhuuden ja vanhuustutkimuksen perusteoksesta Gerontologia on ilmestynyt täydellisesti uudistettu painos. Teos lähtee liikkeelle tosiasiasta, että käsityksemme ikääntymisestä ja vanhuudesta ovat suurelta osin auttamatta vanhentuneita ja perustuneet menneiden vuosikymmenten takaiseen tietoon ja ymmärrykseen. Tämän päivän muutoksessa emme pärjää vanhan tiedon varassa.

Kun yhteiskunta muuttuu, myös vanhuus muuttuu

Gerontologia-julkaisu on gerontologian ja kansanterveyden professori Taina Rantasen päätoimittama artikkelikokoelma, jossa on kirjoittajia eri aloilta. Ilahduttavasti mukana on sekä väitöskirjatutkijoita että vanhuustutkimuksen ansioituneita emerituksia Simo Koskisesta Jyrki Jyrkämään ja Antti Karistoon.

Nostan laajasta teoksesta (516 sivua) muutamia punaisia lankoja. Ensinnäkin gerontologian määritelmä: gerontologia määritellään koko elämän kattavaksi vanhenemisen tutkimukseksi. Se sisältää vanhenemisen fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten muutosten tutkimisen, ikääntymisen yhteiskunnallisten muutosten tutkimisen sekä tiedon soveltamisen poliittiseen päätöksentekoon.

Yhteiskunnalliseen ajatteluun ovat vaikuttaneet positiivisen gerontologian tutkimus ja onnistuvan vanhenemisen mallit, joissa vanhenemiseen suhtaudutaan myönteisesti, ei toimintakyvyn ongelmina tai pahoinvointina.

Antti Karisto korostaa, ettei vanhenemisen tutkimuksessa ole hyvä keskittyä vain ikääntymiseen sinänsä vaan myös aikavaikutuksiin, jotka liittyvät yhteiskunnallisiin oloihin ja tapahtumiin. Samalla tavalla tärkeää on myös huomata, etteivät sukupolvetkaan ole yhtenäisiä eikä sukupolven vaikutuksia tule liioitella.

Kulttuurisesta näkökulmasta vanhenemiseen kirjoittaa Sinikka Vakimo. Kulttuurigerontologia on suhteellisen uusi gerontologinen tutkimusala. Kulttuurinen ajattelu on vahvasti sidoksissa yhteiskuntaan, kun kulttuuri muuttuu, myös vanhuus muuttuu. Uutta ikkunaa avaavat myös eri kulttuurien näkemykset vanhuudesta. Toisaalta myös Suomessa on kasvava ulkomaalaistaustainen ikääntyvä väestö, jolla on tarvetta kieli- ja kulttuurierityisiin palveluihin.

Fyysisestä ikääntymisestä ympäristögerontologiaan ja työhyvinvointiin

Kirjassa käsitellään perusteellisesti vanhuustilastot, fyysisen vanhenemisen eri osa-alueet sekä myös oman hyvinvoinnin edistäminen ja vanhenemiseen varautuminen. Artikkeleita on niin unesta, liikunnasta, ravitsemuksesta kuin seksuaalisuudestakin. Psykologisen vanhenemisen kiinnostavia näkökulmia ovat esimerkiksi muisti, oppiminen ja mielen hyvinvointi sekä hiljainen tieto ja viisaus.

Arjen teknologioita käsitellään sekä käytettävyyden ja hyväksyttävyyden että etiikan näkökulmista. Ympäristögerontologia ja yhdyskuntasuunnittelu avaavat ympäristön arviointia sekä liikkumisen, asumisen ja osallisuuden merkityksiä vanhuudessa. Gerontologinen sosiaalityö, hoitotyö ja fysioterapia saavat omat katsauksensa.

Kirja ei kuitenkaan keskity pelkästään vanhuuteen, vaan ikääntymistä käsitellään myös työn ja työelämän näkökulmasta, miten ikääntyvän työvoiman työkykyä voidaan ylläpitää ja työhyvinvointia edistää.

Teos on todellinen runsaudensarvi kaikille vanhenemisesta ja vanhuudesta kiinnostuneille. Monipuoliset artikkelit innostavat ja virittävät ajattelua. Teos sopii niin tutkijan ja kehittäjän, virkamiehen kuin käytännön ammattilaisenkin käteen. Ja mikä parasta, kuka tahansa Matti tai Maija Meikäläinenkin voi löytää kirjasta kiinnostavaa luettavaa ja omassa elämässään onkeen otettavaa.

Seuraavaksi olisikin tarpeen vielä syvemmin tarkastella gerontologisen tietouden ja ikäosaamisen tarvetta ja levittämistä koko yhteiskunnassa. Elämä kun ei pitene vain lopusta, vaan myös keskeltä.