Ikäystävällinen maaseutu – ikäihmisten kokemuksia maaseudusta elinympäristönä

Tämä puheenvuoro perustuu ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK-koulutuksessa tekemääni opinnäytetyöhön (Turpeinen 2023). Pohdin artikkelissa opinnäytetyöni pohjalta ikäystävällisen maaseudun merkitystä ikäihmisille heidän kokemustensa perusteella. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Pohjois-Karjalan kylät ry, joka on ollut mukana myös Karelian KAFS – Ikäystävällisyyden osaamisyhteisön painopisteen ikäystävällinen elinympäristö pilotoinnissa.

Yhdessä ikäystävällisyyttä kehittämään

Ikäystävällisyys on maailmanlaajuisesti tavoittelemisen arvoinen asia. Väestö elää nykyään pidempään ja terveempänä kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Näin ollen väestön ikärakenne on muuttunut, ja ikääntyvien määrä on kasvussa. Suomessa sosiaali- ja terveysministeriön julkaiseman ikäohjelman pyrkimys on johdattaa kuuden vaikuttavuustavoitteen avulla Suomea ikäystävällisemmäksi. Tähän ikäohjelmaan laadituista vaikuttavuustavoitteista omaksi mielenkiinnon kohteeksi valikoitui vapaaehtoistoiminnan vakiinnuttaminen yhteiskuntaan sekä ikäystävällisten elinympäristöjen kehittäminen. Kotikunta on avain asemassa ikäystävällisyyden mahdollistamisessa. Asukkaiden kuunteleminen ja osallisuuden mahdollistaminen luovat hyvän perustan omannäköiseen elämään ikäystävällisessä kunnassa.

Työskentelin aikaisemmin maaseutualueiden kotisairaanhoidossa, jossa sain tutustua ikäihmisiin ja heidän perheisiinsä. Jatko-opintoja suoritin Karelia ammattikorkeakoulussa vuosina 2021–2023 Ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK-koulutuksessa. Valitsin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöaiheeksi maaseutualueiden ikäihmisten hyvinvoinnin. Opinnäytetyö oli tutkimuksellinen kehittämistyö, joka toteutettiin asukastapahtumana kolmella eri paikkakunnalla Pohjois-Karjalassa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ikäihmisten kokemuksia elinympäristöstään maaseudulla. Opinnäytetyön tavoitteena oli laatia saadun tiedon perusteella ehdotukset, joiden avulla eri toimijat voivat kehittää ikäystävällisiä toimintatapojaan ja käytäntöjään. Kolme valittua tiedonkeruualuetta olivat Rääkkylä, Ilomantsi ja Lieksa. Paikkakuntavalintoihini vaikuttivat alueiden väestörakenne ja ikäihmisten prosentuaalinen enemmistö.

Osallisuuden mahdollistaminen asukasiltapäivissä

Toimeksiantajan kanssa yhteistyössä järjestettiin asukasiltapäivät syksyllä 2022. Jokaisessa valitussa paikkakunnassa järjestettiin yksi tapahtuma. Tapahtumassa keskusteltiin alueen ikäystävällisyydestä ja tavoitteena oli kuulla alueen ikäihmisten mielipiteitä ja ajatuksia asuinympäristöstä. Keskustelusta saatujen tietojen ja mielipiteiden pohjalta on mahdollisuus kehittää maaseudun palveluita palveluntuottajien ja järjestöjen yhteistyöllä.

Opinnäytetyön tiedontuotannon menetelmäksi valikoitui ideointityöpaja ja ryhmäkeskustelu. Menetelmän avulla halusin informanttien kokemukset kokonaisvaltaisesti esille. Ryhmäkeskusteluissa kerrottiin paikkakuntien asuinympäristöistä, jotka koettiin hyväksi ja turvalliseksi paikaksi asua.

Oma koti kullan kallis

Autioituvat syrjäkylät huolestuttivat informantteja. Palveluiden siirtyminen kaupunkiin ja liikenneyhteyksien vähyys koettiin hankaloittavan arjen sujumista. Terveyspalveluiden puute ja lääkäripula huolestuttivat informantteja. Kustannusten nousu ja tilavuokrat ovat lisääntyneet, mikä niin ikään huolestutti aktiivisia järjestöihmisiä.

Kulkuyhteyksistä nousi vilkasta keskustelua: taksien vähentyminen ja julkisen liikenteen vähentyminen pakottavat ihmisiä pitämään oman auton. Liikkuminen syrjäseudulta on toisten varassa, mikäli autoa tai ajolupaa ei ole. Omaa kotia pidetään kuitenkin rakkaana paikkana. Ikäihmisillä on tahtoa ja sisua pärjätä omassa kodissaan. Digitalisaation kehittymisen vuoksi toivottiin lisää digiosaamista ja tukea digitaitoihin. Koettiin tärkeäksi oikea-aikainen kohtaaminen palveluissa eli asiakaspalvelu, mikä on informanttien mukaan vähentynyt. Selkeästi tuotiin esille, että olisipa joku ihminen, joka auttaisi erilaisissa virallisissa asioiden toimittamisissa, esimerkkinä mainittiin etuuksien hakeminen. Kaivattiin perinteistä asiakaspalvelua ja numeroa, johon voisi tarvittaessa soittaa ja pyytää neuvoa.

Keskustelussa nousi esille naapuriavun vähentyminen, vaikka syrjäseudulla asuvien ikäihmisten mielestä on tullut jo tavaksi katsoa hieman naapurin perään. Keskustelussa peräänkuulutettiin naapurin huomioimista ja avun tarjoamista. Kyläilykulttuuri on kuitenkin muuttunut. Tähän lopputulemaan päädyttiin tämän keskustelun osalta.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin

Maaseudulla sekä syrjäseudulla asumisessa pidettiin vahvuutena oman kodin turvallista ympäristöä, (75 % vastauksista) ja hyvää toimintakykyä sekä terveydentilaa (62 % vastauksista). Mielekkäitä arjen asioita olivat mahdollisuus käyttää omaa kulkuneuvoa (31 % vastauksista) ja päästä osallistumaan harrastuksiin. Kulkuneuvoksi katsottiin sekä moottoriajoneuvo että polkupyörä tai potkuri. Tärkeäksi koettiin läheisten ja perheen vahva tuki maaseudulla asumisessa (75 %). Pienempi osa (31 %) vastaajista koki, että sisukkuus ja tahtotila asua maalla tukivat pärjäämistä kotona. Suurimpia kokonaisuuksia olivat digitaidottomuus (43 %), liikkumisen hankaluus ja taloudellinen epävarmuus. Avun saamisen hankaluus ja avuttomuus (65 %) sekä yksinäisyys (18 %) koettiin muutamassa arvioinnissa yksilön heikkoutena omassa arjessa.

Luonto (75 %) ja turvallinen koti ja asuinympäristö, olivat kuvattuja vahvuuksia, jotka tukivat ikäihmisen asumista ja arkea. Harrastusmahdollisuudet, digineuvonta ja yhteisöllisyyden kokemus tulivat useissa vastauksissa (93 %) esille. Mahdollisuuksina koettiin myös kunnan kehittäminen hankkeiden tuella, kuljetuspalvelut, monikulttuurisuus ja oman kylän palvelut, joita pidettiin tärkeinä ikäihmisen arjen merkityksellisyyden vahvistajina tulevaisuudessa.

Suurin huoli liittyi kuitenkin palveluiden vähentymiseen ja jopa loppumiseen. Palveluihin lukeutuivat niin sosiaali- ja terveyspalvelut (100 %) sekä osin päivittäispalvelut, esimerkiksi kauppa- ja pankkipalvelut.

Arjen toimivuutta hankaloittavat myös osallistujien havaitsema teiden heikko kunto ja liikkumisen vaikeudet. Vallitsevassa maailman turvallisuustilanteessa sodan ja tartuntatautien uhan koettiin lisäävän epävarmuutta. Myös huoli ikärakenteen vinoutumisesta, maaseudun autioitumisesta ja yhteisöllisyyden puute tulivat esille.

Elinympäristöt toimiviksi yhteistyöllä ja tahdolla

Tämä opinnäytetyö antoi todella paljon käsitystä siitä, että ikäihmisten ääntä on tärkeää kuunnella niin yksilötasolla kuin yhteisötasolla. Asukastapahtumia pidettiin erityisen tärkeinä ja kiitettävästi niihin oli saapunut myös ikäihmisiä sekä heidän läheisiään. Jatkossa pidän tärkeänä yhteisötapahtumien järjestämistä, asukaskokouksia sekä yksilötasolla tapahtuvia keskusteluja.

Toivoisin myös, että ikärakenteen vinoutuminen saadaan pysähtymään ja maaseudulle saataisiin lisää nuoria, perheitä ja lapsia. Tässä olisi myös mahdollisuus jatkotutkimuksille. Mikä olisi vetovoimana, että perheet ja nuoret muuttaisivat maaseudulle? Saisimmeko rikastettua kyläyhteisöjä ja autioituneita kyliä, jos lasten ja nuorten toimintaa sekä varhaiskasvatus- ja peruskoulupalveluja olisi tarjolla myös maaseudulla.

Jatkokehittämisideoinnissa on hyvä muistaa ikäihmiset toimijoina, osallisena ja aktiivisina vaikuttajina. Ikäystävällinen elinympäristö saadaan toimivaksi yhteistyöllä ja tahdolla. Ikäihmiset ovat olleet yhteiskuntamme kehittäjiä ja itsenäisyytemme mahdollistajia. Mitä tahansa kehitämmekin, emme saa unohtaa ikäihmisten valtavaa tahdon voimaa elämänpituisessa aallokossa.

Turpeinen, N. 2023. Ikäystävällinen maaseutu. Ikäihmisten kokemuksia maaseudusta elinympäristönä. Opinnäytetyö. Ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK. Karelia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202302202613

Kirjoittaja:

Nina Turpeinen, vastaava sairaanhoitaja, esihenkilö, Varakoti Varpunen Oy — Lieksan ikäihmisten ympärivuorokautinen palveluasuminen