Matkapäiväkirja aineistonkeruunmatkasta maalle

Terhi Myller

Tässä matkapäiväkirjassa kuvaan osana Kareliassa tehtävään ikäystävällisyyden kehittämistyöhön ja Ikäystävällisten elinympäristöjen taustaselvitykseen liittyvää aineistonkeruumatkaa. Olemme haastatelleet ikäihmisiä eri haastattelijoiden toimesta eri puolilla maakuntaa. Matkat ovat olleet antoisia ja samalla tuoneet näkyväksi sen, että arkea ja elämää eletään eri puolilla perifeeristä Pohjois-Karjalaa.

11.6.2021 Matkaan valmistautumista

Suunnittelin lähtöä maaseudulle pieneen pohjoiskarjalaiseen kylään.  Olin sopinut haastatteluja kolmen ikäihmisen kanssa liittyen Kareliassa tehtävään ikäystävällisyyden kehittämistyöhön ja Ikäystävällisten elinympäristöjen taustaselvitykseen. Tarkoituksenani oli saada esille ikäihmisten kokemuksia heidän arjestaan ja elinympäristöstään. Olimme kohdentaneet elinympäristöt selvityksessä pohjoiskarjalaiseen pitkien välimatkojen maaseutuun ja siksi haastattelun kohteina olivat näissä ympäristöissä asuvat ikäihmiset. Kysymykset, joihin hain haastatteluilla vastauksia, olivat seuraavat: mitkä tekijät tukevat ikäihmisten arkea ja minkälainen elinympäristö koetaan mielekkääksi?

Olin saanut lumipallomenetelmää käyttäen kontaktin kolmeen eri ikäihmiseen, joiden arjesta en tiennyt ennakolta juuri mitään. Vaikka ajallisesti matka paikkakunnalle, jossa haastattelut toteuttaisin, ei ollut kovin pitkä, niin valmistauduin matkaan huolellisesti. Pohdin etukäteen, minkälaisia havaintoja minun olisi hyvä tehdä ympäristöstä? Mitä tulisi huomata matkan varrella ja paikan päällä ollessani? Mikä on merkityksellistä ikäihmisten arjen sujuvuuden ja mielekkyyden näkökulmasta?

Pohdin myös, minkälaista matkapäiväkirjaa voisin pitää ajallisesti suhteellisen lyhyen matkan ajalta, mutta toisaalta konkreettisesti aivan erilaisesta elinympäristöstä kulkiessani toiseen? Mikä matkassa on mielenkiintoista ja mikä tärkeää? Mitä olisi tärkeää kuvata, jotta maaseudun elinympäristö ikäihmisen asuinpaikkana tulee konkreettisesti näkyväksi? Yritin saavuttaa mielessäni objektiivisen näkökulman aineistonkeruuseen ja kentälle pääsyyn. Päädyin kuvaamaan havaintojani kontekstista matkan varrelta ja haastattelupaikasta sekä informanttien keskeisistä kuvauksista arkeensa ja elinympäristöönsä liittyen. Nämä havainnot olisivat haastatteluaineistona tukena vahvistamassa ymmärrystämme pitkien välimatkojen maaseudusta ikäihmisten arjen ympäristöinä.

14.6.2021 Havaintoja matkan varrelta

Kun olin aamulla hypännyt autooni ja lähtenyt muistiinpano- ja tallennusvälineet, haastattelun esittelytekstit ja suostumuslomakkeet laukussani ajamaan kohti päämäärää, unohdin hetkeksi radion soidessa hiljaisella taustalla, että kyse oli työmatkasta. Pohdin matkalla, miten helppoa minun oli autollisena liikkujana startata matkaan ja vain tarkistaa navigaattorista määränpää – tai oikeastaan tarkemmin oletettu ajomatka, sillä en voinut kuulemma olla löytämättä perille. Toisaalta, ilman etukäteisvalmisteluja, tarvittavaa kulkuvälinettä, aikatauluttamista ja haastatteluajankohdan sopimista, matka ei olisi ollut mahdollinen. Ikäihminen tai henkilö, joka ei pysty matkustamaan itse, tai jonka liikkuminen on rajoitettua syystä tai toisesta, ei pystyisi matkustamaan näin vaivattomasti. Tämä oli ensimmäinen huomioni pohtiessani harvaan asuttua maaseutua asuinpaikkana. Julkisia liikenneyhteyksiä tiesin olevan kyseiselle paikkakunnalle, mutta bussit kulkivat harvakseltaan kaupungin ja maaseudun väliä ja pysäkit olivat matkojen päässä.

Kesäkuu oli jo puolessa. Aurinkoinen ja lämmin ilma tekivät matkan kesäisen kauniiksi. Aurinko paistoi ja taivas oli sininen. Hetken pohdin, että matka maalle oli kuin matka postikortin ihmemaahan tai Pixabayn kauniisiin maaseutumaisemiin, joissa hehkuvat upeat maisemat ja kaunis vihreä luonto ympärillä.

Matkallani vastaan ei tullut montakaan autoa, ja ne, jotka tulivat, olivat henkilöautoja. Myös iäkkäämpi jalankulkija kantatien varressa sattui kävelemään vastaan noin puolessa välin matkaa. Hän hiljensi vauhtiaan, kun ajoin ohi ja myös itse ohitin kohteliaasti toiselle kaistalle siirtyen. Taustapeilistä katsoessani, kun olin ohittanut kulkijan, myös hän kääntyi katsomaan taakseen, ikään kuin pohtiakseen kuka oli ajanut ohi. Minäkin pohdin, mihin tämä mieshenkilö oli matkalla kesäkuisena aamuna maantien varrella, jossa ei näkynyt muuta liikettä tai liikennettä. Ehkä hän oli vain kävelyllä ja ihailemassa kauniita maisemia.

Matkan aikana ohitin useita tienviittoja, jotka ohjasivat syvemmälle maaseudun uumeniin hiekkateitä ja päällystämättömiä teitä pitkin. Ohitin huoltoaseman, ränsistyneitä taloja ja ennen ilmeisesti viljeltävänä olleita peltoalueita, joissa nyt kasvoi pitkä sekalainen heinä. Ohitin myös vanhan rakennuksen, jonka tiesin olleeni vuosikymmeniä sitten kyläkauppa. Nyt talo vaikutti autiolta. Matkan varrella näin myös muutamia asuttuja ja uudehkoja tai remontoituja taloja kauempana tiestä.

Kun saavuin sovittuun paikkaan pienen kylän reunamalle, jätin auton talon edustalle tien viereen, nousin ulos autosta ja varmistin vielä kerran, että kaikki tarvittava haastatteluun tarvittava materiaali oli mukana. Jäin seisomaan muutamaksi sekunniksi auton viereen. Totesin sen kuitenkin saman tien olevan liian riskialtista. Sankka hyttysparvi hyökkäsi kohti, ja ehti aiheuttaa kutisevia paukamia viiden metrin matkalla ensimmäisen haastateltavan ulko-ovelle. Olinko sittenkin valmistautunut matkaan liian köykäisesti?

Kuva: Terhi Myller

14.6.2021 Määränpäässä haastateltavan kotona

”Joo, mie kerron kaikki!”  Näin totesi ensimmäinen haastateltava, kun olin käynyt läpi haastattelun tarkoitusta ja tutkimuseettisiä kysymyksiä ja haastateltava oli allekirjoittanut suostumuksensa haastatteluun osallistumisesta. Olin valmistautunut haastattelurungon kanssa esittämään kysymyksiä, mutta ensimmäisen arkea koskevan kysymyksen jälkeen haastateltava kertoi alkaen lapsuudestaan päättyen nykyhetkeen elämäntarinansa ja kuvasi arkeaan hyvin elävästi ja konstailematta. En voinut kuin ihailla elämänkokemusta ja vaiheita, joita tämän ikäihmisen elämään oli mahtunut ja miten hän oli kulkenut lapsuudesta vanhuuteen raivaten tietä ja välillä tanssahdellut eteenpäin ja nykyhetkeen.

Kun kuuntelin kuvauksia ikäihmisen arjesta kiinnitin huomion siihen, että haastateltava kertoi olevansa erityisen tyytyväinen kaikkeen. Lähellä asui toinen ikäihminen, jonka kanssa haastateltava piti yhteyttä ja myös omien lasten ja lastenlasten kanssa tuli kuulemma oltua yhteyksissä. Jos johonkin oli vähemmän tyytyväisyyttä, niin se tuli esille vienoina toiveina päästä entiselle kotipaikalle kauas keskustasta, kylältä.

Toinen haastateltava toi esille, että ympäristöllä on tärkeä merkitys arkeen. ”On mukava liikkua ulkona, kun terveys sen sallii, pääsee lenkkeilemään ja marjastamaan.” Kolmas haastateltava kuvasi lisäksi, että tarinointi toisen samassa tilanteessa olevan kanssa on tärkeää ja auttaa jaksamaan arjessa. Samalla voi auttaa toista esimerkiksi papiljottien laittamisessa, voi vaihtaa kuulumiset ja juoda kahvia yhdessä. Toiveet, joita haastateltavat esittivät arkeensa liittyen, olivat hyvin arkisia asioita: ”Kunpa pääsisi saunaan silloin tällöin ja kunpa näkisi lapsia ikkunasta tai voisi istuskella keinussa ulkona ja jutella muiden kanssa ja nähdä lasten touhuavan ympärillä.” Ja kunpa pääsisi välillä ihan oikealle maalle. Palvelujärjestelmän tuki mainittiin useissa kuvauksissa sivulauseissa, palvelujen kerrottiin toimivan.

26.8.2021 Kohti aineistonanalyysia

Mitä havaintoni pitkien välimatkojen maaseudusta ikäihmisten elinympäristönä kertoo? Havainnot eivät ole koskaan täysin objektiivisia, ja niissä on mukana havaitsijan tulkintaa. Tutkimuksellisessa toiminnassa objektiivisuuden vaade on kuitenkin välttämätön. Sitä kohti päästään avoimella ja moniulotteisella raportoinnilla sekä tutkimuseettisten periaatteiden noudattamisella. Myös erilaisten kulttuuristen ja kontekstuaalisten ”maailmojen” tunnistaminen ja tiedostaminen on tärkeää. Aineistoa on kerätty tässä vaiheessa taustaselvitystä eri puolilta maakuntaa ja eri haastattelijoiden toimesta. Näin ollen tämä matkapäiväkirja ei ole kuin osa kentälle menon- ja aineistonkeruun prosessia. Selvää vaikuttaa olevan kuitenkin olevan jo nyt se, että ikäihmisten antamat merkitykset arjen pienille tapahtumille ja asioille ovat merkityksellisiä. Maaseutuympäristössä luonnon merkitys korostuu. Tulevatko nämä annetut merkitykset nähdyiksi ja kuulluiksi ikäihmisten kohdatessa esimerkiksi eri palveluntuottajia ja ammattilaisia? Miten ikäystävällisyys näkyy ikäihmisten kokemuksissa? Näitä ja taustaselvityksemme tutkimuskysymyksiä lähdemme pohtimaan saamamme rikkaan ja moniulotteisen haastatteluaineiston avulla.

Kirjoittaja:

Terhi Myller, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu