Iäkkäiden hoidon opetus moniammatillisessa suurryhmäsimulaatiossa

Marja Silén-Lipponen, Miia Tiihonen, Taru Kekoni, Terhi Saaranen

Moniammatillinen simulaatio tarjoaa mahdollisuuden harjoitella todellista elämää muistuttavia oppimistilanteita havainnollisesti ja aidon tuntuisesti. Vaikka moniammatilliset simulaatiot lisäävät opiskelijoiden ymmärrystä työryhmän toiminnasta ja edistävät heidän ammatillista oppimistaan monipuolisesti, simulaatioiden integroinnissa opetussuunnitelmiin on pulmia. Tässä artikkelissa tarkastellaan suurryhmäsimulaation järjestämistä iäkkäiden moniammatillisen hoidon oppimisen menetelmänä. Suurryhmän integrointi samaan oppimistapahtumaan on yksi ratkaisu myös terveys- ja sosiaalialan opettajien ajankäytön ja tilakuormitusten hallintaan.

Simulaatiopedagogiikka terveys- ja sosiaalialan yhteistyön edistäjänä

Terveys- ja sosiaalialan työntekijöiltä odotetaan moniammatillista yhteistyötä. Asiakkaiden ikääntymisen myötä moniammatillisen yhteistyön tarve kasvaa, koska ikääntyminen vaikeuttaa kognitiivisen, psyykkisen, sosiaalisen ja fyysisen toimintakyvyn hallintaa ja esimerkiksi turvallisen lääkehoidon toteutusta. (STM 2017.) Moniammatillisissa tiimeissä iäkkäiden asiakkaiden tarpeita voidaan arvioida monipuolisesti ja ongelmia ratkoa tehokkaasti, mutta se ei ole aina helppoa toteuttaa, sillä se edellyttää kykyä työskennellä yhdessä ja tarkastella asiakkaan hoitoa kokonaisuutena.

Perinteisesti terveys- ja sosiaalialalla opiskellaan omina ammatillisina ryhminä, vaikka moniammatillisia työelämävalmiuksia tulisikin kehittää jo ammattiin opiskellessa. Simulaatioilla voidaan tehokkaasti suunnata terveys- ja sosiaalialan opiskelijoiden huomio iäkkäiden arjen pulmatekijöihin ja edistää eri ammattialojen yhteisöllistä oppimista (Webster & DiBartolo 2014, 103-104, Sawin & Sessoms 2016, 39). Simulaatioissa jäljitellään hoitotilanteita reaalimaailmaa muistuttavissa olosuhteissa ennalta määritellyn tavoitteen saavuttamiseksi. Kun teoreettinen tieto integroituu käytäntöön aktiivisen toiminnan ja havainnoinnin avulla, opiskelijoiden moniammatilliset valmiudet siirtyvät käyttöteoriaksi myös tulevaan työhön (Della Ratta 2015, 71-73).

Simulaatioita voidaan toteuttaa nk. low-fidelity simulaatioina ilman teknisiä apuvälineitä tai erikoistuneita luokkatiloja. Tarvitaan myös high-fidelity simulaatioita, joissa on runsaasti tekniikkaa tuomassa aitoutta tilanteeseen. Fidelityllä eli autenttisuudella tarkoitetaan muun muassa simulaatioympäristön ja simulaation herättämien kokemusten aitoutta. (Paige ym. 2013, 482-488, Hamstra 2014, 387-391.) Myös standardoitujen potilaiden (SP) käyttö moniammatillisissa simulaatioissa lisää toden tuntuisuutta, erityisesti kun harjoitellaan vuorovaikutusta ja asiakkaan toimintakyvyn arviointia (Andrea & Kotowski 2017, 312). SP on henkilö, joka on saanut koulutuksen toimiakseen asiakkaana näytellen simulaatioharjoituksen käsikirjoituksen mukaista roolia (Webster & DiBartolo 2014, 103-104). Zamjahnin ym. (2018) tutkimuksessa tuli esille, että opiskelijat toivoivat simulaatiotilanteeseen aitoa potilasta ja usean ammattialan edustajia. Lisäksi he odottivat enemmän aikaa simulaatioon.

Simulaatio-oppimisessa yhdistyy sekä kokemuksellinen että reflektiivinen oppiminen, jotka oppimiskeskustelu yhdistää. Turvallisessa ilmapiirissä käyty keskustelu auttaa opiskelijoita tunnistamaan, mitä asioita olisi voinut tehdä toisin ja miten simulaatiossa opittua voi jatkossa hyödyntää. Moniammatillisten simulaatioiden on todettu lisäävän eri ammattialojen arvostusta ja kunnioitusta (Costello ym. 2018, 95-97, Roberts & Goodhand 2018, 110-113) sekä halua tehdä yhteistyötä (Zamjahn ym. 2018, 513-514). Myös kuuntelemisen taidot ja rohkeus ottaa vaikeita asioita esille asiakkaiden kanssa ovat kehittyneet (Defenbaugh & Chikotas 2016, 178-179).

Vaikka kokemukset moniammatillisista simulaatioista ovat pääosin myönteisiä, simulaatioihin voi liittyä myös negatiivisia tunteita, kuten stressiä ja pelkoa liiallisesta vaativuudesta (Jakobsen ym. 2018, 85-88). Simulaatioharjoituksen pedagogisessa suunnittelussa, erityisesti moniammatillisiin simulaatioihin valmistautumisessa, toivotaan nykyistä enemmän opastusta ja kohdennettua oppimateriaalia (Bradwey ym. 2018, 495-497, Silén-Lipponen & Äijö 2017, 26).

Moniammatillisten simulaatioiden järjestämisen haasteet

Moniammatillisia simulaatiota käytetään paljon esimerkiksi asiakkaan kohtaamisen, hoidon tarpeen arvioinnin ja hätätilanteiden harjoitteluun. Viime vuosina on Savonia ammattikorkeakoulun ja Itä-Suomen yliopiston koordinoimana järjestetty moniammatillisia pienryhmäsimulaatioita. Moniammatillisten simulaatio-opetusten järjestäminen on kuitenkin haastavaa runsaan opettaja- ja tilatarpeen takia.

Yksi suurimmista esteistä simulaatioiden nykyistä suuremmalle käytölle moniammatillisessa opetuksessa on aika. Simulaatioiden kehittäminen kestää kymmeniä tunteja ja keskimääräinen pienryhmän harjoitusaika on puolitoista tuntia/ harjoitus. Jos pienryhmissä on opiskelijoita yhteensä 15, toistoja moniammatillisten harjoitusten järjestämiseen kuluu 100-150 opiskelijan suuruisessa ryhmässä 10-15 kertaa 90 minuuttia. Tämän lisäksi tarvitaan systemaattinen tilojen allokointi sekä eri oppilaitosten opiskelijoiden ja henkilöstön työajan suunnittelu lähes vuosi ennen toteutusta. Tämä on vaativaa terveys- ja sosiaalialan opettajien työssä, jossa on samanaikaisesti muita tehtäviä ja runsaasti muuttuvia tekijöitä. Pulmana on myös se, miten simulaatiot voidaan integroida osaksi opetussuunnitelmia vähentämättä resursseja muista oppimistehtävistä. Aikarajoite voi johtaa siihen, että opettajat pitäytyvät opettajajohtoisissa opetusmenetelmissä ja potentiaaliset moniammatilliset oppimismahdollisuudet vähenevät.

Suurryhmäsimulaatiot tehostavat iäkkäiden hoitamisen opetusta

Suurryhmäsimulaatio on ainutlaatuinen tapa opiskelijoiden ja työelämän edustajien yhteiseen oppimiseen. Tavallisesti simulaatiot toteutetaan pienissä, muutaman henkilön ryhmissä ja suuremmissa ryhmissä mukana on ollut noin 20-40 henkilöä (Hooper ym. 2015, 87-90). Suurryhmäsimulaatiossa saman teeman äärelle kokoontuu jopa satoja osallistujia, jotka draaman elementtejä sisältävän näytellyn simulaation avulla syventävät ammatillista osaamistaan. Erona pienryhmäsimulaatioihin on se, että toimijoina eivät ole oppijat, vaan ennalta sovitut alan edustajat.

Perinteisissä simulaatioissa oppijat ovat toimijoina tai tarkkailijoina ja molemmissa rooleissa oletetaan opittavan samat asiat. Simulaatioissa sekä toimijat että tarkkailijat oppivat seuraamalla ja eläytymällä toimijoiden rooleihin, koska he kokevat emotionaalisia oppimiskokemuksia, jotka vahvistavat affektiivista, motorista ja kognitiivista oppimista. Lääketieteen opiskelijoilla, jotka havainnoivat toisten työskentelyä, jo yhden päivän simulaatioharjoitusten seuraaminen lisäsi osaamista (Stegmann ym. 2012, 1003-1007). Koska suurryhmäsimulaatiossa useat kymmenet tai sadat ihmiset eivät voi osallistua keskusteluun kukin vuorollaan, keskustelun tukena käytetään opetuksen aktivointityökaluja, joiden avulla osallistujat voivat esittää kommentteja tai kysymyksiä ja toteuttaa äänestyksiä, joita pohditaan yhdessä.

Vuonna 2017 toteutettiin ensimmäinen suurryhmäsimulaatio aiheesta Lapsen kuoleman kohtaaminen ja toinen vuonna 2018 aiheesta Lääkehoidon haasteet iäkkäiden kotihoidossa. Suurryhmäsimulaatiot järjestettiin Itä-Suomen yliopiston eri laitosten, Kuopion yliopistollisen sairaalan ja Savonia-ammattikorkeakoulun yhteistyönä. Suurryhmäsimulaatioihin osallistui terveys- ja sosiaalialan organisaatioiden opiskelijoilta ja työntekijöitä. Esimerkiksi Savonia-ammattikorkeakoulun hoitotyön ja ensihoidon sekä sosiaalialan opiskelijoita, Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden, hoitotieteen, farmasian ja lääketieteen opiskelijoita sekä toisen asteen ja Pelastusopiston opiskelijoita. Osallistujia oli runsaasti myös työelämästä; sosiaalityöntekijöitä, sairaanhoitajia, kätilöitä, lääkäreitä, ravitsemustyöntekijöitä, farmaseutteja ja terveysalan opettajia. Lisäksi ensimmäisessä simulaatiossa etäyhteyden avulla mukana oli Karelia-ammattikorkeakoulun terveys- ja sosiaalialan sekä Itä-Suomen yliopiston teologian opiskelijoita.

Taulukko 1.  Toiseen moniammatilliseen suurryhmäsimulaatioon osallistuneiden taustatiedot (palautekyselyyn vastanneet, n = 136)

Vastaaja	% vastanneista	n
Nainen	86,5	115
Ikä (vuotta) alle 20 21-30 41-50 31-40 51-60 yli 61	0,7 40,4 22,1 21,3 12,5 2,9	1 55 30 29 17 4
Ammattilainen Hoitotiede (esim. asiantuntija, johtaja, opettaja) Farmasia Hoitotyö (esim. sairaanhoitaja, kätilö, lähihoitaja) Lääketiede Sosiaalityö Jokin muu ala	39,7 18,4 9,6 5,1 2,2 1,5 2,2	54 25 13 7 3 2 3
Opiskelija Sosiaalityö(UEF) Farmasia (UEF) Hoitotiede (UEF) Sairaanhoitaja (AMK) Sosiaalitieteet (UEF) Terveyden edistäminen (UEF) Sosiaalipsykologia (UEF) Lähihoitaja Ensihoitaja (AMK)	60,3 23,5 13,2 9,6 3,7 3,7 2,9 1,5 1,5 0,7	82 32 18 13 5 5 4 2 2 1

Marraskuussa 2018 järjestettiin moniammatillinen suurryhmäsimulaatio lääkehoidon haasteista iäkkäiden kotihoidossa terveys- ja sosiaalialan opiskelijoille, kouluttajille ja ammattilaisille. Tavoitteena oli kehittää opiskelijoiden ja ammattilaisten monialaista osaamista iäkkäiden palvelutarpeen ja erityisesti lääkehoidon arvioinnissa. Simulaatiossa demonstroitiin, kuinka asiakasta kunnioittavan haastattelun sekä havainnoinnin avulla selvitetään iäkkään ihmisen lääkitystä, ravitsemusta ja kotona pärjäämistä. Simulaation toisessa osassa esitettiin työryhmäkeskustelu, johon osallistuivat omissa ammattirooleissaan sairaanhoitaja, lääkäri, sosiaalityöntekijä, proviisori ja ravitsemusterapeutti. Oppimiskeskustelussa eri ammattiroolien edustajat arvioivat työskentelyään osana moniammatillista työryhmää. Yhteiseen keskusteluun osallistui myös yleisö.

Suurryhmäsimulaatio oli tehokas, koska samaan aikaan oppimistapahtumaan osallistui noin 200 oppijaa ja se soveltui hyvin iäkkään henkilön lääkehoitoon liittyvien ongelmien moniammatilliseen oppimiseen. Eri alojen edustajien ammattiroolit, tavoitteet ja sujuva yhteistyö ilmenivät simulaatioissa ja asiakkaan monipuolisessa kohtaamisessa. Simulaatio edisti iäkkään ihmisen arjessa selviytymistä tukevaa oppimista, siivitti vilkasta reflektiivistä keskustelua ja auttoi saavuttamaan tavoitteen eli lisäsi ymmärrystä moniammatillisen työryhmän työstä yhteisen päämäärän hyväksi.

Simulaatioon osallistujat olivat aktiivisesti mukana keskustelussa reaaliaikaisesti ja sähköisesti omilta laitteiltaan ja vähintään yhtä vilkkaasti kuin pienryhmäsimulaatioissa. Mielipiteen tai kysymyksen osoittaminen äänettömästi oli jopa tehokkaampaa kuin puhuminen, koska tapahtuman aikana kysymykset ja vastaukset heijastettiin screenille. Sinne päivittyi reaaliajassa kommentteja muun muassa siitä, mitä mieltä oltiin eri ammattiryhmien toiminnasta, asiakkaan huomioinnista ja mitä asioita olisi voinut tehdä toisin.

Suurryhmäsimulaatioiden kehittäminen jatkossa

Suurryhmäsimulaatio on tehokas terveys- ja sosiaalialan moniammatillinen oppimismenetelmä. Aikaisemmin ei ole raportoitu tällä tavoin ja näin suurille ryhmille toteutettuja simulaatioita. Tutkimuksia on simulaatioista, joissa oppijoita on ollut samanaikaisesti 20-50. Ne on toteutettu esimerkiksi simulaatioviikkoina (Glenn & McKinney 2015, 108-109), kahden minuutin mittaisina minisimulaatioina suurille ryhmille (Norman ym. 2013, 433-436) tai yhdistämällä luento-opetusta ja simulaatiota (Rode ym. 2016, 253-254). Moniammatillinen suurryhmäsimulaatio on mahdollisuus tuottaa erilaisia oppimissisältöjä, opiskelijaryhmiä ja ammattialoja yhdisteleviä oppimistilanteita, joissa tulevaisuuden ja nykyiset terveys- ja sosiaalialan ammattilaiset kehittävät osaamista yhdessä. Investointi simulaatioihin on kannattavaa myös oppimisen laadun näkökulmasta (Kelly ym. 2016, 318-319). Neljän oppimistavan, itsenäisen opetukseen valmistautumisen, aktiivisen simulaation havainnoinnin, yhteisöllisen keskustelun ja sekä reflektoinnin yhdistäminen edistää suurryhmäsimulaatioon osallistuvien ammatillista kasvua ja motivoi yhdessä työskentelyyn.

Suurryhmäsimulaatiot tulee suunnitella huolellisesti. Etenemissuunnitelmassa tulee olla harjoituksen yksityiskohtainen käsikirjoitus sekä ohjeet audiovisuaalisen oppimateriaaliin sovittamisesta simulaation eri vaiheisiin ja ryhmän aktiivisen osallistamisen mahdollistamiseen. Yleisön mukaan ottaminen ja spontaaneihin reaktioihin vastaaminen edellyttää järjestäjiltä joustavuutta, hyvää työnjakoa ja kykyä poimia oleellinen runsaista kysymyksistä ja kommenteista.

Lähteet

Andrea, J. & Kotowski, P. 2017. Using standardized patients in an undergraduate nursing health assessment class. Clinical Simulation in Nursing 13, 309-313.

Bradway, C., Cotter, V., Darrah, N., Gibbs, V., Hadley, D., Kim, E., LaMarra, D., Packel, L. & Westcott, A. 2018. An interprofessional education simulation workshop: Health professions learning palliative care communication. Journal of Nursing Education 57(8), 493–497.

Costello, M., Prelack, K., Faller, J., Huddleston, J., Adly, S. & Doolin, J. 2018. Student experiences of interprofessional simulation: Findings from a qualitative study. Journal of Interprofessional Care 32(1), 95–97.

Defenbaugh, N. & Chikotas, N. 2016. The outcome of interprofessional education: Integrating communication studies into a standardized patient experience for advanced practice nursing students. Nurse Education in Practice 16, 176-181.

Della Ratta, C. 2015. Flipping the classroom with team-based learning in undergraduate nursing education. Nurse Educator 40(2), 71−74.

Glenn, K. & McKinney, E.  2015.  Running Simulation for Large Groups is a Team Sport. Clinical Simulation in Nursing 11, 108-109.

Hamstra, S., Brydges, R., Hatala, R., Zendejas, B. & Cook, D. 2014. Reconsidering fidelity in simulation-based training.  Academic Medicine 89(3), 387–392.

Hooper, B., Shaw, L. & Zamzam, R. 2015. Implementing high-fidelity simulations with large groups of nursing students. Nurse Educator 40(2), 87-90.

Jakobsen, R., Gran, S., Grimsmo, B., Arntzen, K., Fosse, E., Frich, J. & Hjortdahl, P. 2018. Examining participant perceptions of an interprofessional simulation-based trauma team training for medical and nursing students. Journal of Interprofessional Care 32(1), 80–88.

Kelly, M., Berragan, E., Husebo, S. & Orr, F. 2016. Simulation in nursing education. Journal of Nursing Scholarship 48(3), 312–321.

Norman, J., Thompson, S., & Missildine, K. 2013. The 2-minute drills: Incorporating simulation into a large lecture format. Clinical Simulation in Nursing 9, e433-e436.

Paige, J. & Morin, K. 2013. Simulation fidelity and cueing: A systematic review of the literature. Clinical Simulation in Nursing 9(11), e481-9.

Roberts, F. & Goodhand, K. 2018. Scottish healthcare student’s perceptions of an interprofessional ward simulation: An exploratory, descriptive study. Nursing & Health Sciences 20(1), 107–115.

Rode, J., Callihan, M. & Barnes, B. 2016.  Assessing the Value of Large-Group Simulation in the Classroom. Clinical Simulation in Nursing 12, 251-259.

Sawin, M. & Sessoms, F. 2016. Evaluating the impact of the life of a caregiver simulation on student attitudes, understanding, and knowledge of frail older adults and their family caregivers. Nursing Education Perspectives 37, 38-40.

Silén-Lipponen, M. & Äijö, M. 2017. Monimuotoiset kokeilut tuottavat hyviä käytänteitä opetukseen. Teoksessa Tieranta O & Poikela P (toim.) Helmiä hoitotyön simulaatioissa. Hyviä käytänteitä ammattikorkeakouluista. Lapin ammattikorkeakoulu, Rovaniemi. 25-29.

Stegmann, K., Pilz, F., Siebeck, K. & Fischer, F. 2012. Vicarious learning during simulations: Is it more effective than hands-on training? Medical Education 46, 1001-1008.

STM Sosiaali- ja terveysministeriö. 2017. Valtioneuvoston periaatepäätös. Potilas- ja asiakasturvallisuusstrategia 2017–2021. Julkaisuja 9. Helsinki: STM.

Webster, D. & DiBartolo, M. 2014. Using a standardized patient learning activity to teach baccalaureate nursing students about dementia care. Nurse Educator 39(3), 103-104.

Zamjahn, J., Beyer, E., Alig, K., Mercante, D., Carter, K. & Gunaldo, T. 2018. Increasing awareness of the roles, knowledge, and skills of respiratory therapists through an interprofessional education experience. Respiratory Care 63(5), 510–518.

 

Marja Silén-Lipponen, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu
Miia Tiihonen, yliopistotutkija, dosentti, Itä-Suomen yliopisto, Farmasia
Taru Kekoni, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden laitos
Terhi Saaranen, yliopistonlehtori, dosentti, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos

Kuva: Kaarina Mönkkönen.